perjantai 10. syyskuuta 2021

Onko sanalla paino?
(Sanomalehti Keskisuomalainen 25.6.2015)

Arkistoista muinainen juttu Poetry Slam -kuvioista... 
esiintymisestä, kirjoittamisesta 
ja (suurista) suunnitelmista.
Neljän runokokoelman sarjasta siis kolme on nyt julkaistu... 
ja neljäs on muokkaus- ja viimeistelyvaiheessa. 
 
Tomi Tuomaala haastatteli silloin joskus - ja kuva on Agata Anttosen. 






 

 

tiistai 7. syyskuuta 2021

"Alikessu Kivisestä, jonka kanssa 
olimme yli kolmekymmentä vuotta aiemmin 
yhdessä kouluttaneet Hiukkavaaran varuskunnan 
toisen jääkärikomppanian alokkaita, 
oli tullut runoilija AP Kivinen. 
Moninkertainen lavarunouden Suomen mestari, 
muusikko ja jälkisivari."  

Kirjailija Harri V. Hietikko kertoo kolumnissaan 
toisesta koronapiikistä... mutta myös paljon muustakin. 
Koska stoorissa on mukana runoilija AP Kivinen 
lähes fiktiivisenä, myyttisenä hahmona, 
liitän tähän kuvan Ilkka-Pohjalainen sanomalehdessä 28.8.2021
julkaistusta tekstistä.


torstai 19. elokuuta 2021



Runokuu: Tämänpäiväiset runot-striimilähetys
torstaina 19.8. Helsingin keskustakirjasto Oodista klo 15 alkaen. 

Lausujain liiton taiteilijat esittävät valikoiman uutta runoa livenä... 
mukana myös muutama teksti 
mun "Tulen maasta jossa odotaan uutta kevättä" -teoksesta. 

Lähetystä voi seurata FB-tapahtumasivun kautta, sinne linkki:
(ohjelman tallenne katsottavissa myös tapahtuman jälkeen samassa linkissä) 

keskiviikko 4. elokuuta 2021

Anansi tekee revontulet -kirjasta komea,
sivunkokoinen juttu sanomalehti Keskisuomalaisessa ti 27.7. 
Kuten lehdestä käy ilmi, Kwame Aidoon tarina 
tuli mulle eräänlaisena matkamuistona 
mukaan Lissabonin runofestareilta 2016. 
Mun suomennos ja Pete Revonkorven, sanoisinko, 
paikoin maaginen kuvitus. 
Stoori on väkevä ja runollinen... ihan pienetkin nauttivat 
varmasti kuvista... yläikärajaa ei tietenkään ole. 
Kirjastoissa kirja liikkuu jo mukavasti. 
Ja kustantajan verkkokaupasta saa kätevimmin omaksi, sinne linkki:



perjantai 30. heinäkuuta 2021


"ehkäpä nukut jo
kuu on täysi, kypsä hedelmä
valtava ja matalalla
paikallinen kiinni kello 00
ajan mummopyörällä
kenraalintiellä
punainen corolla kiihdyttää
saan yksityisnäytöksen
sitten on hiljaista
tehtaan varjossa
wanha rautakauppa kuuntelee
kuka täällä puhuu, millä äänellä
kielellä ja rekisterillä
tänään ja huomenna kaikuu
tavarajunan kalke
sepelkyyhkyn huhuilu
jättää jäljen hiljaisuuteen"


AP Kivinen @ Kymi Libri 2021


Kommentti: kirjoitin runon Kymi Libri 2021 -messujen 
viimeisenä aamuna majapaikassani, 
puutalon portailla Kouvolan Myllykoskella.
Teksti on kertarykäisy, hengitys sisään ja ulos. 
Runon ensiesitys oli tuntia myöhemmin 
runoaamiaisella 25.7.2021. 

torstai 29. heinäkuuta 2021

KYMI LIBRI 2021

Kouvolan Myllykoskella, Reuna Kustantamon päämajassa, 
Wanhalla Rautakaupalla ja sen vieressä olevassa Kirjahallissa 
järjestettiin 22.-25.7. toinen Kymi Libri -kirjallisuustapahtuma. 
Olin messuilla, mestoilla, tapahtumien keskellä torstaista sunnuntaihin. 
Librissä oli monipuolinen, laaja kattaus ohjelmaa. Seuraavassa 
vain muutama merkintä omista edesottamuksistani Kymi Librissä.

Kirjahallista on tullut jopa nähtävyys. 





















RUNOiltapäivä (torstai 22.7. klo 15-18)

Torstai-iltapäivä meni runojen parissa Wanhan Rautakaupan galleriassa. 
Haastattelin Jere Pätäriä hänen esikoisrunokirjansa 
"Alussa oli pimeys" (Reuna 2020) tiimoilta. 
Jeren lisäksi Galleriassa runoteoksiaan esittelivät lavarunon 
tuplamestari Juho Kuusi (Piukkaan paikkaan lupa lyyä, Enostone 2020) 
ja Ville Vanhala (Pikku-Politska pesee jalkansa suihkulähtessä, Aviador 2021). 

Kirjaesittelyjen jälkeen juonsin gallerian Runoklubia. 
"Lämmittelin lavan" aluksi - eli esitin runoja uusimmasta kokoelmastani 
"Tulen maasta jossa odotetaan uutta kevättä" (Reuna 2020). 
Sen jälkeen lava oli vapaa ja mikki auki omille teksteille. 
Lopulta kaikkiaan kahdeksan kirjoittajaa kävi esittämässä runojaan. 

Mainittakoon vielä, että tekstiili- ja kuvataiteilija Mari Heinon 
Maamo-näyttelyn värikkäät maalaukset ja raanut 
täydensivät visuaalisesti Gallerian runollista iltapäivää.  


RUNOJA DEKKARIyleisölle (perjantai 23.7. klo 13.30-14.30)

Perjantaina Wanhan Rautakaupan galleriassa oli dekkaripaja, 
jossa kirjailijat Johanna Hasu ja Kari Hanhisuanto työstivät 
Kymi Libriin sijoittuvan rikosnovellin 
juontaja Elo Lammin synopsiksen 
ja yleisön antamien yksityiskohtien pohjalta. 
Tähän kirjailijoilla oli aikaa kokonaiset puoli tuntia. 

Kun Johanna ja Kari vetäytyivät viereiseen tilaan 
muokkaamaan tekstiä, minä heitin yleisölle puolen tunnin runosetin; 
tällä kertaa pienen läpileikkauksen kolmesta runokokoelmastani. 
Lisäksi esitin muutaman Johanna Hasun runon. 
Rikostarinoiden ystävät eivät säikähtäneet 
yllätyksenä tullutta runoesitystä. Ja keskusteluakin käytiin 
runoudesta - ja runoklubikulttuurista. 
Ja Johanna ja Kari saivat novellinsa valmiiksi ajallaan. 
Sivukommenttina mainittakoon, että tuoreen dekkaritarinan 
syylliseksi osoittautui lopulta syyntakeeton kirjakauppakissa Nappi.

Katukulttuurista, skeittauksesta ja graffiteista kiinnostuneena
seurasin mielenkiinnolla Pete "Hende" Niemisen keskustelua
dekkarikirjailija Harri V. Hietikon kanssa... kiinnostavaa
pätkää katukulttuurista ja sen tekijöistä valon ja varjon
rajamailla, oman ilmaisun ja luovuuden vimmaisia etsijöitä.
Henden kirja, "Hendenvaarallinen elämä" (Reuna 2021)
lähtee jossain vaiheessa varmasti kirjastosta mukaan.

Kouvolan Sanomien toimittaja Heli Soini haastatteli minua 
vielä runomeiningeistä... ja muutama lause päätyi perjantain lehteenkin. 


RATA-ANTOLOGIAn julkistus (lauantai klo 11-13)

Rata-antologiaan valituista 20 kirjoittajasta 12 oli tullut paikan päälle  
Mylsään teoksen julkistukseen. Me antologian toimittajat, 
siis Toini Lehto ja minä, luettiin perustelut kaikista kirjaan valituista 
teksteistä. Tilaisuudessa esitettiin myös kaksi tekstien pohjalta 
syntynyttä laulua. Samoin kuusi kuvataiteilijaa oli valinnut tekstin,
jonka pohjalta oli tehnyt kuvan. Myös nämä teokset julkistettiin.   

Sanottakoon vielä, että Rata-projektiin lähetetyn 275 tekstin joukosta 
oli suhteellisen helppo poimia 30-35 jatkoon. Sen jälkeen 
karsinta, 20 tekstin valinta antologiaan oli haastavampaa.
Lopputulos on kyllä mielestäni tyylikäs; Henna Virenin valokuvat
tuovat antologiaan ilmavuutta ja tekstien ympärille tilaa.



 














Monet messujen musiikkiesityksistä jäivät tällä kertaa vähemmälle huomiolle. 
Oman kitarankin jätin matkasta pois, joten katusoittoakaan en harrastanut.
Mieleen jäi kuitenkin Aleksanteri Hakaniemen akustinen veto 
äitinsä Katariina Hakaniemen kirjan julkistustilaisuudessa galleriassa
(Jukka Behm & Katariina Hakaniemi: Piti vielä sanoa, Docendo 2021).





torstai 24. kesäkuuta 2021

RAKKAUS JA RUNO -festivaali 
Kokkolassa 30.6.-3.7.2021
 
Esiinnyn Kokkolan kirjastolla ke 30.6. klo 13 alkaen. 
Minun lisäksi lavalla myös 
Keke Lammassaari ja Joni Vähä-Lassila.

Rakkaus ja runo -festivaalilla paljon muutakin ohjelmaa... 
tapahtuman julisteessa muutamia nostoja:  


 

maanantai 31. toukokuuta 2021

Pitkästä aikaa elävää runoa... elävän yleisön edessä.
Mäkitorpan takapihalla Jyväskylässä, 
Matalan kynnyksen klubilla viime perjantaina 28.5.2021.
Mukava tunnelma!  

 (Kuva: Inka Malinen)

sunnuntai 9. toukokuuta 2021

TÄMÄNPÄIVÄISET RUNOT - striimilähetys
tiistaina 11.5.2021 klo 18.00

Suomen Lausujain Liiton taiteilijat Sampo Harju, Hillevi Kilpeläinen, 
Maija Paunio ja Lari Ylönen lukevat otteita 
v. 2020 ilmestyneistä suomalaisista runokokoelmista. 
Tapahtumassa muutama runo myös minun 
"Tulen maasta jossa odotetaan uutta kevättä" -kokoelmasta. 
Mielenkiintoista kuulla omaa tekstiä jonkun toisen esittämänä.

Esityksessä runoja mm. seuraavilta runoilijoilta: 
Aura Nurmi, Silja Kejonen, Kaarina Valoaalto, Ville Hytönen, 
Raisa Jäntti, Jarkko Tontti, Anne Hänninen, 
Matti Kangaskoski, Olli Heikkonen, Henri Hirvenoja, 
Teemu Mäki, Maija Penna, 
AP Kivinen, Atte Koskinen, Tessa Ojala.

Tiistaina 11.5.2021 klo 18 alkavan tapahtuman YouTube -linkki tässä: 


maanantai 22. helmikuuta 2021

ANANSI TEKEE REVONTULET
Kuvakirja tulee tällä viikolla painosta -  ja sitä voi tilata 
nyt suoraan esim. Enostone kustannuksen verkkosivuilta, suora linkki:

Kirjan kansikuva: Pete Revonkorpi


Anansi-projekti sai alkunsa 2016 Lissabonissa, jossa osallistuin 
esittävän runon festivaalille. 
Tarinan kirjoittaja, Kwame Aidoo oli tuolloin yksi tapahtuman kirjailijoista. 
Hän kertoi, että oli viimeistelemässä ghanalaisiin kansantarinoihin 
pohjautuvaa, lapsille suunnattua kertomusta. 
Anansi-hämähäkki oli minulle tuttu hahmo draamaopinnoista 
90-luvun puolesta välistä, joten länsiafrikkalainen tarinaperinne 
oli jossain määrin tuttua - ja kiinnosti kovasti. 
Kysyin Kwamelta, voisinko lukea tarinan. 
Ja jotain kiehtovaa ja äkkiväärää tässä keplottelevan hämähäkin tarinassa 
oli, että päätin kokeilla tarinan suomentamista 
Kwamen englanninkielisen käsikirjoituksen pohjalta.
Lopullisen version hiomiseen olen käynyt dialogia Kwamen kanssa 
ja joitain yksityiskohtia on sovitettu 
suomenkieliseen kerrontaan sopivaksi.
Siellä täällä kerronta on suoristunut, mutta tarinan henki ja 
paikoin runollinen kieli on luonnollisesti säilynyt.
Pete Revonkorvesta tämä tarina sai juuri oikean kuvittajan.
Tarina käsittelee sadun keinoin haastaviakin aiheita - 
eli kateutta ja tyytymättömyyttä 
ja sitä, mitä niistä voi seurata. 
Taustalla kaikuu myös kysymys, millainen on oikea ystävä? 


Alla kartta eläintarinan tapahtumapaikoista. 
(Kuva: Pete Revonkorpi)



Tässä vielä YouTube -linkki lukunäytteeseen... kyseessä on tarinan kohta, jossa Anansi 
suostuttelee tikka-Abobonnuaa auttamaan häntä 
aikomuksissaan saavuttaa 
valon luomiseen tarvittavat voimat.
  


Taiteen edistämiskeskus on tukenut teoksen suomennos- ja kuvitustyötä. 

 

torstai 28. tammikuuta 2021

TULEN MAASTA JOSSA ODOTETAAN UUTTA KEVÄTTÄ

Tässä kertauksena muutama lukunäyte kolmannesta runokokoelmastani
'Tulen maasta jossa odotetaan uutta kevättä' 

Kirjaa voi tilata kätevästi suoraan kotiin esim. Reuna Kustantamon 
verkkokaupan kautta, suora linkki:

Ja tottakai teoksen saa vaivattomasti myös kirjastosta.
Runollista talvea kaikille!


 

maanantai 30. marraskuuta 2020



KUU JA APOLLO

Linkkinä luenta runosikermästä, 
joka sijoittuu kaamoksen keskelle, adventin aikaan.



maa 
on martaana
vielä kolmantena 
adventtina
tehdään matkaa
keskellä kuun maisemaa
tule
puolitetaan pimeä
jaetaan musta ja lumeton
joulun odotus
tetris
tämä on hyvää
ajanvietettä
yksinäisyyttä, vastakohtia
kuumetta, kylmiä
luonnonlakeja 
vastaan
tehdään myyräntyötä
tule
ollaan tähdenlento
kuu ja apollo 


AP Kivinen (2016)

perjantai 16. lokakuuta 2020

AP Kivinen: Tulen maasta jossa odotetaan uutta kevättä
(Kirjamies-blogi, 15.10.2020)


Kaikki tässä ajassa tuntuu tiivistyvän odottamiseen. Moni meistä on tietoisesti tai tiedostamattaan suunnannut ajatuksensa koronaepidemian jälkeiseen aikaan. Kaikkeen siihen, mitä juuri nyt ei voi tehdä, mutta joka tulee mahdolliseksi sitten myöhemmin.
            Ehkä tästä syystä jyväskyläläisen AP Kivisen keväällä julkaistu kolmas runokokoelma Tulen maasta jossa odotetaan uutta kevättä istuu erinomaisen hyvin juuri tähän aikaan. Vaikka kirjan nimi henkii odotusta, keskittyvät kokoelman runot tiukasti tähän hetkeen ja siihen, mitä ihminen näkee ja kokee ympärillään juuri nyt.
            Kivisen runoissa kertoja tekee osittain arkipäiväisiä, osittain universaaleja havaintoja ympäristöstään. Loppusointuja ei ole, mutta runoissa on silti omanlaisensa, ikään kuin kadulla kävelevän miehen poljento. Sävy on hyväksyvä, ja havainnot teräviä. Kivisen runot avaavat lukijassaan monenlaisia mielikuvia, mikä käy ilmi jo koko kirjan avausrunosta:


                        meren takana, metsän taskussa maa

                        niin paljon leipää, ei ehditä syömään


Pelkästä luontofiilistelystä kirjassa ei kuitenkaan ole kyse, sillä jo seuraavassa runossa ympäristö on vaihtunut kaupunkiin. Kevät on saapunut, kahvilat avaavat terassejaan, kaikessa ympärillä olevassa on uuden alku.
            Kivinen tunnetaan lavarunouden Suomen mestarina, mikä näkyy myös tämän kokoelman runoissa. Niistä saa helposti otteen, ja lukeminen soljuu mukavasti. ”Helppous” ja lähestyttävyys ei tee runoista kuitenkaan sisällöllisesti tyhjiä. Vaikeaselkoisempiakin runoja mahtuu joukkoon, mutta kirjan loppuun on liitetty lukijaystävällisesti luettelo muutamasta kryptisemmästä termistä. Puhuttelevampia kirjan runoista ovat kuitenkin sellaiset, jotka avautuvat ilman erillisiä selitteitä.
            Kokoelma on jaettu seitsemään jaksoon, ja kunkin alle on asetettu eri määrä runoja. Jaksojen otsikot sitovat runot kokonaisuuksiksi, ja niistä saa lisää avaimia tulkintaan. Sama sana saattaa esiintyä useammankin kerran ja eri merkityksessä. Esimerkiksi turvapaikalla viitataan turvapaikanhakijoihin, mutta kokoelman loppupuolelle se laajenee tarkoittamaan maapalloa, joka on turvapaikka meille kaikille kylmän avaruuden keskellä:


                        painajainen ei jätä rauhaan

                        kidutusta olla mukana tässä elokuvassa

                        eletään kuin lajin viimeiset edustajat

                        ei myönnetä, että meillä on käytössä
                        vain tämä yksi, yhteinen turvapaikka


Ja siitähän ilmastonmuutoksen täyttämässä maailmassa on kyse. Kaikki tietävät, että ilmastonmuutos etenee ja se tulee aiheuttamaan maailmassa valtavia mullistuksia. Juna kulkee, mutta kenelläkään ei ole halua, uskallusta tai kykyä kääntää sitä toiselle raiteelle. Tuho on kirjoitettu systeemin ytimeen.
            Muutamaa synkkää hetkeä valaisee kuitenkin voittopuolisesti valoisat runot. Kohta on liian myöhäistä, mutta ei kuitenkaan aivan vielä. Täysin tasalaatuisena kokoelmaa ei voi pitää, mutta parhaimmillaan Kivisen runot antavat toivoa paremmasta tulevaisuudesta:


                        en kaipaa edellistä elämää

                        voin aina palata sinne, missä meren ja taivaan
                        laajakankaassa ei ole saumoja

                        sinisen sävyt sulautuvat, syvenevät
                        olen valosta kylläinen

                        minne ikinä menenkin, mustarastas
                        puhuu minulle tuttua kieltä


(Esko Juhola, Kirjamies-blogi, 15.10.2020)


Tässä linkki vielä Kirjamies-blogiin, arvion alkuperäiselle sivulle: