mutta jatketaan saarnaa

                                    työtä, tehokasvatusta

                                    muistuttaa urheilusuoritusta, parempia tuloksia

                                    rakennusaineeksi suoraa, oksatonta koivua

                                    näin pysyy pystyssä

                                    kolmijalkainen jakkara, kun kaikki on kunnossa

                                Ylläoleva pikkuparlamentti -osaston runo tuli mieleen 

                                jostain syystä juuri nyt. 

                                Runo löytyy viimeisimmästä runoteoksestani 

                                Tulen maasta jossa odotetaan uutta kevättä (Reuna 2020). 

                                Videoklipissä teoksen lyhyt esittely julkaisukeväänä. 

Tšernobylin kissat

Tšernobylin kissat jatkaa omaa elämäänsä 

maailmalla....esim. Instagramin tuoreessa arviossa 

elisa_lukee kirjoittaa teoksesta seuraavaa:

AP Kivinen: Tšernobylin kissat (Reuna 2016)

Tämän kokoelman puhuja ei aluksi ainakaan tiedosta kaipaavansa 

mitään tunnehömppää. Hän ei malttaisi vielä asettua.

”mutta miten minua koskettaa / 

kirurgin, kitaristin, puusepän sormet / pitää saada uusi kokemus”

Mutta niinhän siinä sitten käy, että puhujan ihon alle 

hiippailee kissa, vaikka tämän rinnalle asettumista 

vastaan yrittääkin ensin taistella. 

Eläin ihmisessä ottaa vallan 

ja se kuuluu runoissa monella tasolla. 

Parisuhde vertautuu välillä kärpäsiin, jotka löytävät toisensa 

ikkunalasien välissä ja jonkun ajan päästä 

toisiinsa ilmassa takertuviin suruvaippoihin. 

Puhuja huomaakin tarvitsevansa toista 

ja sitten lopulta rakastavansa.

Runoissa on paljon viittauksia mm. biiseihin 

ja osaan löytyy selityksiä lopusta. 

Kieli ei ole yksiselitteistä. 

Tätä lukiessa on hyvä sietää sitä, että kaikki säkeet eivät avaudu 

ainakaan ensimmäisellä lukukerralla. 

Ei tämä silti mitään vaikeaselkoista runoutta ole. 

Selvää on, että rakkaus ei ole aina niin selvää.

”Kun sinä seisot siinä, tuulessa / huutomerkki / huojuvilla telineillä // 

mietit, pitikö tämä keskeneräinen / talo purkaa vai rakentaa”

Tämäkin parisuhde alkaa jäähtymään, hiljalleen, 

mutta eihän se mikään huono asia ole. 

Se on väistämätöntä ja sen kanssa on opittava elämään 

– jokaisen omalla tavallaan.

*

Ja kuten kuvasta näkee, "kissat" ovat saaneet rinnalleen 

ainakin nimensä puolesta sisarteoksen,

"Tšernobylin koirat" (WSOY 2022). 

Jos mun runokokoelmassa Tšernobyl on symbolinen taustakuva -- 

tämä Johanna Aulenin sarjakuvateos sisältää 

paljon faktaa kevään 1986 tapahtumista.

AP Kivinen: Tšernobylin kissat (Reuna 2016)

ja Johanna Aulen: Tšernobylin koirat (WSOY 2022)

RATA

kirjoituskilpailu ja antologia

Olen mukana Reuna Kustantamon ja Kymi Libri 2021-kirjamessujen 

järjestämän RATA-kirjoituskilpailun raadissa 

lukemassa ja valitsemassa tekstejä 

kesällä 2021 julkaistavaan antologiaan. 

RATA-kilpailuun voi osallistua ennen julkaisemattomalla 

kaunokirjallisella tekstillä.

Voit sijoittaa tapahtumat junanvaunuun, asemalle 

tai radanvarteen - tai käyttää raiteita ja junan jyskettä symbolina, kertoa 

raiteilla pysymisestä, ajautumisesta sivuraiteelle. 

Kiskot ovat yhdistäneet ihmisiä ja toisaalta myös erottaneet, 

juna on vienyt pois. Asemien odotustiloissa on nähty monenlaisia 

kohtaamisia, jälleennäkemisiä ja jäähyväisiä.

Tekstit lähetetään sähköpostilla osoitteeseen: kilpailu@reunalla.fi

Reuna Kustantamon sivuilta: www.reunalla.fi 

löytyvät tarkemmat ohjeet tekstien lähettämistä varten. 

Kilpailuaika päättyy 30. syyskuuta 2020. 

Rata - 20 kertojaa
(Kymi Libri-tapahtumassa, kesällä 2021 julkaistavan antologian kansi)

 

THIS IS A GOOD DAY

Here is a short reading, a set of poems 

in English and in Finnish (with subtitles in English). 

'This is a good day' is a one-minute-poem 

written a few years ago in an international workshop, 

which was led by American poet Ron Whitehead. 

The short Finnish set, 'ilmassa keskikesä' (midsummer in the air) is

from my second book, Tšernobylin kissat (The Cats of Chernobyl)

The video was shot a week ago... and it is part of the forthcoming 

Kymi Libri Literature Festival in Kouvola-Myllykoski 22.-25.7.2021.

TULEN MAASTA JOSSA ODOTETAAN UUTTA KEVÄTTÄ

Kolmas runokokoelmani on juuri julkaistu 

ja tilattavissa edullisesti esim. Reuna Kustantamon 

verkkokaupasta: www.reunalla.fi

Ja eiköhän kirjan saa käsiinsä tilaamalla mistä tahansa 

kirjakaupasta tai verkkokaupasta.   

Jos olet aktiivinen kirjaston käyttäjä, kokoelma sitä kautta lukuun.

Ja ellei teos ole tulossa paikallisen kirjaston valikoimaan, 

niin hankintaehdotus etenemään!

Linkissä kokoelman lyhyt esittely sekä lukunäytteitä.

TULEN MAASTA JOSSA ODOTETAAN UUTTA KEVÄTTÄ

Mun kolmatta runokokoelmaa 

'Tulen maasta jossa odotetaan uutta kevättä' 

voi tilata nyt ennakkoon Reuna Kustantamon verkkokaupasta; 

hetken aikaa jopa huomattavan edulliseen hintaan. 

Kirja ilmestyy aiemmin kuin alun perin oli tarkoitus, 

joten teos tipahtaa kotiosoitteeseen 

jo kevään aikana.

Anna runon rytmin ja poljennon 

temmata mukaan kadulle, ruuhkavaunuun, pikkuparlamenttiin, 

turvapaikkaan ja ylämaille.

Tilaamaan pääsee klikkaamalla tästä:
>>> Tulen maasta jossa odotetaan uutta kevättä - ennakkotilaus

Ja mikäli olet ennen kaikkea kirjaston käyttäjä,
varmista, että teos on tulossa
kuntasi kirjastoon!

Ellei... hankintaehdotus vetämään!
Runo vieköön!

*

'monta saman lajin edustajaa

ohjeiden mukaan kulkuneuvoon, jonka etenemiseen

ei voi vaikuttaa, hypätä kesken pois

onko tämä matka vain lääke, joka peittää

tai näyttää oireet

että juuret ovat maassa

ja kun on aika laskeutua, ajattelen sinua, sinua

sen olen yrittänyt sanoa'

© AP Kivinen 2020

Jyväskylän Kirjamessut 2019

Jyväskylän kirjamessut olivat 

tänä vuonna, ainakin näin esiintyjän ja kävijän näkökulmasta, 

todella onnistunut kokonaisuus. 

Tällä kertaa oli nähtävästi panostettu nimenomaan viihtyvyyteen.

Ei ollut äänten sekamelskaa tai kakofoniaa, vaan tila oli saatu rakennettua 

jotenkin niin, että siellä oli viihtyisä ja jopa kodikas tunnelma - ja saattoi 

rauhassa keskittyä keskustelujen kuunteluun.

Eli suunta on mun mielestä ehdottomasti oikea! 

Toivottavasti saadaan myös ensi vuonna tänne Jyväskylään 

vastaavantyyliset messut.

Jyväskylän kirjamessut, Kirjaharju-lava 22.11.2019.
Proosarunoja lapsuuden ja nuoruuden unenomaisesta lähiömaisemasta.
Oman runosettini jälkeen juonsin Nuorten open mic-tilaisuuden, jossa neljä lahjakasta
kirjoittajaa esitti omaa tuotantoaan. Nostattava tunnelma!
(Kuva: Olli Sarpo)

*

Sunnuntaina haastattelin Suvi Ratista hänen Matkaystävä -esikoisromaanin tiimoilta.

Se oli luonteva puolituntinen, mun ensimmäinen näin pitkä, 

'kokonainen' kirjailijahaastattelu.

Itse romaanissa käydään takautumien kautta läpi päähenkilön, tytön ja nuoren naisen 

kasvuprosessi ja kehitystarina, joka on päätynyt 

irtautumiseen lestadiolaisesta liikkeestä. 

Tarinan jännitettä pitää yllä myös lapsuuden / nuoruuden aikaisen luokkakaverin 

ja matkaystävän katoamiseen liittyvä mysteeri.

Mielenkiintoinen kirja, isoja aiheita, joiden käsittelyssä 

on mukana huumoria.   

Tilannekuva haastattelusta.
Suvi Ratinen ja minä: keskustelua Suvin esikoisromaanista Matkaystävä.
Päijänne-lava sunnuntaina 24.11.2019.
(Kuva: Jasu Rinneoja)  

*

Esiintyjien taukotilasta ts. bäkkäriltä täytyy vielä mainita seuraava hetki. 

Viereisessä pöydässä oli tauolla 

mm. hiihtolegenda Juha Mieto sekä urheilutoimittaja Tapio Suominen. 

Keskustelua käytiin siinä yllättäen urheilusta ja hiihdosta.

Sopivan tauon kohdalla rohkaisin mieleni - ja kysyin seurueelta, josko voisin esittää 

yhden aihetta sivuavan proosarunon. 

Kyseistä tekstiä kirjoittaessa oli mielessä monikin asia; 

ainakin lapsuuden hiihtokisat, sukupolvien välinen ketju - ja kirjoittajan kutsumus. 

Mutta myös legendaarinen, kollektiiviseen muistiin 

jälkensä jättänyt sadasosasekunnin erotus. 

Ajattelin, että nyt tai ei koskaan. 

Niinpä esitin siinä sitten seuraavan runon.

*

YHTÄLÖ

Yhtälö on yksinkertainen, valmis reitti.

Hangella rinnakkain kaksi haavaa.

Käsi irtoaa olkapäältä. Voimaeläin herää, vedän

vaikka kivirekeä! Soudan sarvipäätä.

Täytän roolin, rutiinit: tasatyönnöt, vuorovedot.

Janoinen ja nälkäinen joukko numeroita

nimettömiä naamatauluja antaa vertailuajan.

Hei haloo! Nää ei oo mitkään Hopeasompahiihdot!

Tästä lähtien tyyli on vapaa: olen kaksitahtinen

viritetty, vasta tankattu. Jalka kasvaa kiinni

kaasupolkimeen, mutta naapuri jatkaa sadasosan edellä.

Lopulta kevät, kaamoksen erotus: isoisä kertoo nyt

minkämoista menoa ja meininkiä 

se on, kun käyttää matkansa mittaamiseen kirjaimia.

                      © AP Kivinen