KUU JA APOLLO

Linkkinä luenta runosikermästä, 

joka sijoittuu kaamoksen keskelle, adventin aikaan.

maa 

on martaana

vielä kolmantena 

adventtina

tehdään matkaa

keskellä kuun maisemaa

tule

puolitetaan pimeä

jaetaan musta ja lumeton

joulun odotus

tetris

tämä on hyvää

ajanvietettä

yksinäisyyttä, vastakohtia

kuumetta, kylmiä

luonnonlakeja 

vastaan

tehdään myyräntyötä

tule

ollaan tähdenlento

kuu ja apollo 

AP Kivinen (2016)

AP Kivinen: Tulen maasta jossa odotetaan uutta kevättä
(Kirjamies-blogi, 15.10.2020)


Kaikki tässä ajassa tuntuu tiivistyvän odottamiseen. Moni meistä on tietoisesti tai tiedostamattaan suunnannut ajatuksensa koronaepidemian jälkeiseen aikaan. Kaikkeen siihen, mitä juuri nyt ei voi tehdä, mutta joka tulee mahdolliseksi sitten myöhemmin.
            Ehkä tästä syystä jyväskyläläisen AP Kivisen keväällä julkaistu kolmas runokokoelma Tulen maasta jossa odotetaan uutta kevättä istuu erinomaisen hyvin juuri tähän aikaan. Vaikka kirjan nimi henkii odotusta, keskittyvät kokoelman runot tiukasti tähän hetkeen ja siihen, mitä ihminen näkee ja kokee ympärillään juuri nyt.
            Kivisen runoissa kertoja tekee osittain arkipäiväisiä, osittain universaaleja havaintoja ympäristöstään. Loppusointuja ei ole, mutta runoissa on silti omanlaisensa, ikään kuin kadulla kävelevän miehen poljento. Sävy on hyväksyvä, ja havainnot teräviä. Kivisen runot avaavat lukijassaan monenlaisia mielikuvia, mikä käy ilmi jo koko kirjan avausrunosta:

                        meren takana, metsän taskussa maa

                        niin paljon leipää, ei ehditä syömään

Pelkästä luontofiilistelystä kirjassa ei kuitenkaan ole kyse, sillä jo seuraavassa runossa ympäristö on vaihtunut kaupunkiin. Kevät on saapunut, kahvilat avaavat terassejaan, kaikessa ympärillä olevassa on uuden alku.

            Kivinen tunnetaan lavarunouden Suomen mestarina, mikä näkyy myös tämän kokoelman runoissa. Niistä saa helposti otteen, ja lukeminen soljuu mukavasti. ”Helppous” ja lähestyttävyys ei tee runoista kuitenkaan sisällöllisesti tyhjiä. Vaikeaselkoisempiakin runoja mahtuu joukkoon, mutta kirjan loppuun on liitetty lukijaystävällisesti luettelo muutamasta kryptisemmästä termistä. Puhuttelevampia kirjan runoista ovat kuitenkin sellaiset, jotka avautuvat ilman erillisiä selitteitä.
            Kokoelma on jaettu seitsemään jaksoon, ja kunkin alle on asetettu eri määrä runoja. Jaksojen otsikot sitovat runot kokonaisuuksiksi, ja niistä saa lisää avaimia tulkintaan. Sama sana saattaa esiintyä useammankin kerran ja eri merkityksessä. Esimerkiksi turvapaikalla viitataan turvapaikanhakijoihin, mutta kokoelman loppupuolelle se laajenee tarkoittamaan maapalloa, joka on turvapaikka meille kaikille kylmän avaruuden keskellä:


                        painajainen ei jätä rauhaan

                        kidutusta olla mukana tässä elokuvassa

                        eletään kuin lajin viimeiset edustajat

                        ei myönnetä, että meillä on käytössä
                        vain tämä yksi, yhteinen turvapaikka

Ja siitähän ilmastonmuutoksen täyttämässä maailmassa on kyse. Kaikki tietävät, että ilmastonmuutos etenee ja se tulee aiheuttamaan maailmassa valtavia mullistuksia. Juna kulkee, mutta kenelläkään ei ole halua, uskallusta tai kykyä kääntää sitä toiselle raiteelle. Tuho on kirjoitettu systeemin ytimeen.

            Muutamaa synkkää hetkeä valaisee kuitenkin voittopuolisesti valoisat runot. Kohta on liian myöhäistä, mutta ei kuitenkaan aivan vielä. Täysin tasalaatuisena kokoelmaa ei voi pitää, mutta parhaimmillaan Kivisen runot antavat toivoa paremmasta tulevaisuudesta:


                        en kaipaa edellistä elämää

                        voin aina palata sinne, missä meren ja taivaan
                        laajakankaassa ei ole saumoja

                        sinisen sävyt sulautuvat, syvenevät
                        olen valosta kylläinen

                        minne ikinä menenkin, mustarastas
                        puhuu minulle tuttua kieltä

(Esko Juhola, Kirjamies-blogi, 15.10.2020)

Tässä linkki vielä Kirjamies-blogiin, arvion alkuperäiselle sivulle:

> > > https://kirjamies.fi/tulen-maasta-jossa-odotetaan-uutta-kevatta/?fbclid=IwAR3MDvWI782kJ0EGi6oj0fIsau2pa7YTXagYhJIFtS6qLQ2HFbV10BPdJQg

Savonrannan päiväkirjasta, syyskuussa 2020

Vietin syyskuussa pari viikkoa 

Ruusintorpan kirjailijaresidenssissä Savonrannassa.

Tulen Jyväskylästä, Savonlinnan kautta. 

Olen julkisten kulkuyhteyksien varassa, joten perille, Savonrannan kylälle 

kulkee Savonlinnasta yksi bussivuoro, iltapäivästä klo 14.15. 

Kerimäeltä eteenpäin olen ainoa matkantekijä.

Majoitun Ingantupaan ja teen pyörällä pikaisen kierroksen kylän ympäri. 

Käyn ruokakaupassa, joka on onneksi sopivan lähellä. 

 

Aamut aloitan kävelyllä: kylän raitti, Sahalampi, Myllymuseo ja satama. 

Muutamana aamuna pulahdan järveen. Se päräyttää päivän käyntiin.
Sitten aamupalaa ja merkintöjä muistikirjaan. 

Ehkä sieltä kypsyy vielä ajatuksia neljänteen runokokoelmaan.

Pääosin keskityn kuitenkin lastenromaanin kirjoittamiseen. 

Siitä on näillä näkymin tulossa kaksiosainen. 

Ensimmäinen osa on viimeistelyvaiheessa. Ja Ingantuvassa alan ’takoa’ toista. 

Sen synopsis on hahmottunut ensimmäistä tehdessä. 

Aika näyttää, miten nämä tulevat julki.

Iltapäivästä ruokatauko. Kokkailen ja kuuntelen radiota. 

Koronan värittämät uutiset eivät päde täällä, hiljaisella syrjäseudulla. 

Aivan kuin Savonranta olisi irrallaan, toinen todellisuus.

Alkusyksyn aurinkoisena iltapäivänä tarkenee istuskella, kahvitella 

ja lueskella tuvan laiturilla. Vaihtelun vuoksi käyn iltapäiväkahvilla 

myös Lounaskahvilassa, joka on auki neljään asti. 

Siellä syön myös herkullisen lohikeiton. 

Muutaman paikallisen kanssa puhutaan maailman menosta. 

Kylä ja raitti on juuri niin hiljainen kuin osasin odottaa. 

Edes ainoa kapakka ei ole auki kuuden jälkeen, perjantainakaan.

Alkuillasta, valoisan aikaan teen muutaman tunnin pituisia souturetkiä. 

Myös pyörä on käytössä. Kylän läheltä löytyy 

Orivirran saarto, joka on muinaisen linnan paikka. 

Kiviröykkiöt ovat aavistus perustuksista. 

Kronikoiden mukaan satapäinen kasakkajoukko tuhosi linnan 

25-vuotisen sodan aikaan, 1500-luvun lopussa.

Yhtenä iltapäivänä pyöräilen kymmenkunta kilometriä maantietä pitkin 

pohjoiseen, Säimenen suuntaan. Metsää, metsää ja järven selkää. 

Pariskunta lenkillä. Muutamia ohittavia autoja. Kaksi sateenkaarta taivaalla.

Kylän ilmoitustaululta bongaan Paasveen piru–risteilyn, jonne hyppään 

lauantaina mukaan. Paasselkä on meteoriittikraateriin syntynyt järvi. 

Virallisesti tämä varmennettiin porauksilla vasta 1999. 

Järvi tunnetaan myös valoilmiöistä, joita selitetään mm. järven pohjasta 

purkautuvan metaanin aiheuttamaksi. Järven alla olevat kiisuesiintymät 

saavat aikaan magneettisia häiriöitä, joten aika on luonut 

kansan suussa tarinoita ja legendoja. 

Kuvaan jää aava Saimaan selkä. 

Kolme proosallista hetkeä Savonrannan syyskuussa: 

1.

Illansuussa käyn soutelemassa. Pitkulaisen Koskilammen toisesta päästä pääsee 

pujahtamaan avaramman Kaidan puolelle. Uoma on kapea. Ensimmäisellä kerralla 

veneen pohja kolahtaa kiviin. Toisella kerralla olen jo vanha tekijä: vene lipuu 

äänettömästi kapean, salmentapaisen läpi. Ilta asettuu, veden pinta on tyyni. 

Usva alkaa nousta. Metsässä ei liikahda lehtikään. Idylli, joku sanoisi. 

Ainostaan vasen airo narahtelee hankainta vasten. Lopetan soutamisen, syvä 

hiljaisuus. Neljä joutsenta lipuu kuvaan: kaksi aikuista, kaksi nuorempaa, harmaanvalkeaa. 

Ilta hämärtyy, viilenee. Tuntuu kuin olisin täällä ainoa ihminen. Eräällä tavalla olenkin. 

Palaan rantaan. Tulet saunaan. Ingantuvan laiturilla, kaukana kaupunkien valoista, 

huimaavan kirkas tähtitaivas.

2.

Soittelen Ingantuvassa kitaraa. Päivällä, Myllymuseon valokuvanäyttelyssä 

luen, että savonrantalaisella pelimannilla, Juho Villasella ei ollut vakituista asuinpaikkaa, 

osoitetta. Hän oli renki, kiertolainen, joka viihdytti kyläläisiä jouhikkoa soittaen. 

Puhutaan 1800-luvun lopusta. Tuolloin tanssittiin jollain Savonrannan silloista. 

Kerrotaan, että jossain vaiheessa kylän nuoriso kyllästyi jouhikon ääneen. 

Joten Villaselle lahjoitettiin viulu. Jouhikosta tuli naulalaatikko. 

Myöhemmin Villanen kunnosti sen uudelleen soittokuntoon. Minä soitan ja laulan, 

lainaan Dylania, Youngia ja muuta universaalia. Otan lomaa, irrottaudun omista sanoista. 

Depeche Moden ’Shake the Disease’ on ollut yksi koronavuoden lohtubiisi. 

Pääsen toiseen olotilaan. Samat laulut soivat joka kerta hieman eri sävyissä.

3.

Myllymuseon kupeesta löydän pienen pitkulaisen saaren. Kävelin tästä monta kertaa ohi. 

Nyt huomasin. Siltakin on ehjä. Jos minulla olisi vielä leikki-ikäinen lapsi, 

tänne tehtäisiin eväsretki. Tänne voi kuvitella tutkimusmatkan, maailman reunan. 

Lapsikin tajuaa, että puron armoille ei kannata suistua. Vesi ei yllä 

polven korkeudelle, mutta virta on sen verran vuolas, että siinä voi kompastua, 

kolhia itsensä kiviin. Lapsen silmissä keikkuu kaarnalaiva, tämä on suuri joki, Mississippi. 

Ja täällä on penkki. Ja muistat eväsleivät. Kysyt, joko syödään.



Kiitän Kansan sivistysrahastoa residenssipaikan myöntämisestä, irtioton mahdollisuudesta 

- ja Taiteen edistämiskeskusta 1,5 kuukauden korona-apurahasta 

kaunokirjallista työskentelyä varten.

Linkkinä runoaamiainen, valikoima tekstejä kolmesta kokoelmastani:

Ja tässä vielä linkki alkuperäiseen juttuun, Kansan sivistysrahaston sivuille:

> > > https://www.sivistysrahasto.fi/ap-kivinen-savonrannan-paivakirjasta-syyskuussa-2020/

 

RATA

kirjoituskilpailu ja antologia

Olen mukana Reuna Kustantamon ja Kymi Libri 2021-kirjamessujen 

järjestämän RATA-kirjoituskilpailun raadissa 

lukemassa ja valitsemassa tekstejä 

kesällä 2021 julkaistavaan antologiaan. 

RATA-kilpailuun voi osallistua ennen julkaisemattomalla 

kaunokirjallisella tekstillä.

Voit sijoittaa tapahtumat junanvaunuun, asemalle 

tai radanvarteen - tai käyttää raiteita ja junan jyskettä symbolina, kertoa 

raiteilla pysymisestä, ajautumisesta sivuraiteelle. 

Kiskot ovat yhdistäneet ihmisiä ja toisaalta myös erottaneet, 

juna on vienyt pois. Asemien odotustiloissa on nähty monenlaisia 

kohtaamisia, jälleennäkemisiä ja jäähyväisiä.

Tekstit lähetetään sähköpostilla osoitteeseen: kilpailu@reunalla.fi

Reuna Kustantamon sivuilta: www.reunalla.fi 

löytyvät tarkemmat ohjeet tekstien lähettämistä varten. 

Kilpailuaika päättyy 30. syyskuuta 2020. 

Rata - 20 kertojaa
(Kymi Libri-tapahtumassa, kesällä 2021 julkaistavan antologian kansi)

 

THIS IS A GOOD DAY

Here is a short reading, a set of poems 

in English and in Finnish (with subtitles in English). 

'This is a good day' is a one-minute-poem 

written a few years ago in an international workshop, 

which was led by American poet Ron Whitehead. 

The short Finnish set, 'ilmassa keskikesä' (midsummer in the air) is

from my second book, Tšernobylin kissat (The Cats of Chernobyl)

The video was shot a week ago... and it is part of the forthcoming 

Kymi Libri Literature Festival in Kouvola-Myllykoski 22.-25.7.2021.

RUUHKAKADUN AAVIKKOBLUES

(Keskisuomalainen 8.6.2020)

Tulen maasta jossa odotetaan uutta kevättä -kokoelmassa 

runon kulkijan, kertojan kävelynomaista rytmiä 

rikkovat puheenomaiset säkeet sekä osastojen välilehdet. 

Kuten aiemminkin, käytän edelleen arkista kuvastoa, sanastoa ja ilmauksia.

Arviossa mainittu blues-henkisyys on leimallinen osa 

tämän kolmannen runokokoelmani maisemaa. 

Kaiken taustalla, takana pitäisi näkyä ja kuulua 

jokin yksittäisiä sanoja, säkeitä suurempi 

tarina... eli että paikoin ehkä näennäisen yksinkertaisen pinnan alla 

kuplii jotain, mikä odottaa pinnalle pääsyä.

* * *

maailmankuvani muuttui 

ensimmäisen kerran

vuosia sitten, mustikkamaan rannassa

tultiin isän kanssa korkeasaaresta

väsyneiden tiikereiden 

vangittujen flamingojen jälkeen

kolme joutsenta, vapaudessa

kamppailu, jolla oli yksi päämäärä

ja tavoite: voitto

nähdään, miten luonto

hoitaa itsensä, kun kukaan ei häiritse

siitä lähtien kiiltokuva

valkea lintu

ei ole ollut sama, täysin puhdas

AP Kivinen 2020

* * *

Tässä vielä YouTube-linkki videoon, jossa esittelen lyhyesti kokoelmaani. 

RUNOKÄVELY 6.7.2020

Maanantaina, runon ja suven päivänä 6.7. 

toteutettiin täällä Jyväskylässä, Harjun ja Seminaarinmäen maisemissa 

runokävely... ja tällä kerralla kaikki meni nappiin! 

Jopa viime aikojen epävakainen sää muuttui suotuisaksi - eli ei satanut, 

jopa aurinko paistoi, kun lähdettiin liikkeelle. 

Minun lisäksi omia runojaan esittivät Vesa Lahti, Mari Laaksonen ja Suvi Valli. 

Yliopiston päärakennuksen takana laskeskelin, että jopa 75 kuulijaa oli paikalla. 

Keskisuomalainen teki lehtijutun, josta kuva alla. 

Kiitos kaikille, jotka olitte mukana tekemässä tästä tapahtumasta erittäin muistoisan. 

Ja kiitos myös Keski-Suomen Kirjailijat! 

"AP Kivinen (myös lavarunouden Suomen mestari) 

johdatti runoissaan kävelijät lapsuuden leikkien ja väittelyiden maailmaan, 

samalla kun leikkivien lasten äänet kiljahtelivat 

toiselta puolen perhepuistoa. 

Kivisen runoja kuultiin myös miehen uusimmasta 

Tulen maasta jossa odotetaan uutta kevättä -teoksesta."

SÄKEIDEN JÄLJILLÄ - runokävely 

Jyväskylän harjun ja Seminaarinmäen maisemissa 

Runon ja suven päivänä ma 6.7. klo 18.

Lähtö harjun kiviportaiden puolivälin tasanteelta.  

Runojaan esittävät: Suvi Valli, Vesa Lahti, AP Kivinen ja Mari Laaksonen. 

Tervetuloa!

TULEN MAASTA JOSSA ODOTETAAN UUTTA KEVÄTTÄ

Kolmas runokokoelmani on juuri julkaistu 

ja tilattavissa edullisesti esim. Reuna Kustantamon 

verkkokaupasta: www.reunalla.fi

Ja eiköhän kirjan saa käsiinsä tilaamalla mistä tahansa 

kirjakaupasta tai verkkokaupasta.   

Jos olet aktiivinen kirjaston käyttäjä, kokoelma sitä kautta lukuun.

Ja ellei teos ole tulossa paikallisen kirjaston valikoimaan, 

niin hankintaehdotus etenemään!

Linkissä kokoelman lyhyt esittely sekä lukunäytteitä.

TULEN MAASTA JOSSA ODOTETAAN UUTTA KEVÄTTÄ

Mun kolmatta runokokoelmaa 

'Tulen maasta jossa odotetaan uutta kevättä' 

voi tilata nyt ennakkoon Reuna Kustantamon verkkokaupasta; 

hetken aikaa jopa huomattavan edulliseen hintaan. 

Kirja ilmestyy aiemmin kuin alun perin oli tarkoitus, 

joten teos tipahtaa kotiosoitteeseen 

jo kevään aikana.

Anna runon rytmin ja poljennon 

temmata mukaan kadulle, ruuhkavaunuun, pikkuparlamenttiin, 

turvapaikkaan ja ylämaille.

Tilaamaan pääsee klikkaamalla tästä:
>>> Tulen maasta jossa odotetaan uutta kevättä - ennakkotilaus

Ja mikäli olet ennen kaikkea kirjaston käyttäjä,
varmista, että teos on tulossa
kuntasi kirjastoon!

Ellei... hankintaehdotus vetämään!
Runo vieköön!

*

'monta saman lajin edustajaa

ohjeiden mukaan kulkuneuvoon, jonka etenemiseen

ei voi vaikuttaa, hypätä kesken pois

onko tämä matka vain lääke, joka peittää

tai näyttää oireet

että juuret ovat maassa

ja kun on aika laskeutua, ajattelen sinua, sinua

sen olen yrittänyt sanoa'

© AP Kivinen 2020

Näin vuoden alkuun linkki Jyväskyläläisen Teatterikoneen runovideoon, 

joka on tehty Sarka '01 -tekstini pohjalta. 

Video on osa Kertomus Kankaalta -projektia vuodelta 2016.

Videoon pääsee klikkaamalla tästä:

>>> Sarka '01 - runovideo


SARKA '01

Olen vuokralla

kaupungilta pieni palsta

pinta-ala kasvaa

iän myötä

joka kevät enemmän työtä

tässä huoneessa

ei näy seiniä ja katto on tuolla jossain

lattia odottaa avaajaa, tämän kesän mandala.

Vieressä kaveri käyttää saksia

leikkaa pistokkaita.

Toinen kuvaa meidän puuhastelua

neulanreiän läpi.

Tartun lapioon ja käännän

tällä kynällä, tottumaton

käsi väsyy, kun väännän

mullan ja maan, metallin välistä vuoropuhelua

paperilla

istutan siemenen

kiinnitän maahan ja kastelen:

mitä kerrottavaa tästä jää

isälle - entä pojalle.

Vielä en tiedä, kasvaako syötävä osa

maan alle - vai päälle.

AP Kivinen, 2013