maanantai 27. heinäkuuta 2020

RUUHKAKADUN AAVIKKOBLUES
(Keskisuomalainen 8.6.2020)



Keskisuomalaisen arvio jää mielestäni 
hieman 'yksivakaiseksi'. 
Tämän arvion, samoin kuin Kiiltomadon (2.10.2016) yhteydessä 
ei ole mitään mainintaa vahvasta, eteenpäin vievästä rytmistä, joka lienee 
yksi runojeni keskeisin piirre. 
Onko se niiden vahvuus, jää lukijan päätettäväksi. 
Joka tapauksessa rytmi antaa kehykset proosamaiselle runolle, jota teen. 
Vaikka minut tiedetään myös lavarunouden tekijänä
tottakai olen miettinyt tarkkaan 
myös painettua runoa, valmiin kirjan sivuja ja taittoa. 

Tulen maasta jossa odotetaan uutta kevättä -teoksen tekninen keino on 
yhtenäinen rytmi, jonka siellä täällä rikkovat 
puheenomaiset säkeet sekä osastojen välilehdet. 
Kuten aiemminkin, käytän edelleen arkista kuvastoa, sanastoa ja ilmauksia.
Arviossa mainittu blues-henkisyys on leimallinen osa 
tämän kolmannen runokokoelmani maisemaa. 
Kaiken taustalla, takana pitäisi näkyä ja kuulua 
jokin yksittäisiä sanoja, säkeitä suurempi 
tarina... eli että paikoin ehkä näennäisen yksinkertaisen pinnan alla 
kuplii jotain, mikä odottaa pinnalle pääsyä.

* * *

maailmankuvani muuttui 
ensimmäisen kerran
vuosia sitten, mustikkamaan rannassa

tultiin isän kanssa korkeasaaresta

väsyneiden tiikereiden 
vangittujen flamingojen jälkeen
kolme joutsenta, vapaudessa

kamppailu, jolla oli yksi päämäärä
ja tavoite: voitto

nähdään, miten luonto
hoitaa itsensä, kun kukaan ei häiritse

siitä lähtien kiiltokuva
valkea lintu
ei ole ollut sama, täysin puhdas

AP Kivinen 2020

* * *

Tässä vielä YouTube-linkki videoon, jossa esittelen lyhyesti kokoelmaani. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti