lauantai 15. marraskuuta 2014

KARHUNKIERROS, KIPINÄ

Seurataan hyvin merkittyjä polkuja:
kolmas päivä
korvissa kohisee kitkajoki.

Isä on tottumaton kirveenkäyttäjä,
yrityksen & erehdyksen
maisteri metsässä

Tarvitaan useita iskuja
eri kulmista, sylinkokoinen halko
antaa periksi, hitaasti.

Ilta on kylmä, tulenteko käy työstä
todistetaan yksi osuman ihme:

miten lämpimästi, isän & pojan välissä
lepattaa elämä, katedraali pimeässä


© AP KIVINEN

lauantai 21. kesäkuuta 2014

KESKIKESÄ '14

saunan jälkeen
järvestä nousee uusi ihminen
iho kihelmöi
ei kylmä, ei kuuma
sanan varsinaisessa merkityksessä
tämä ei ole siperia
soutuveneitä ja muutama eskimo
juhlatuulella
joku puhuu jalkapallosta
joku jäähdytysjärjestelmästä
joku sen pettämisestä
kaikilla mukana omat eväät
tässä saaressa
englantia saksaa japania 
ja suomea sekaisin
syntyy uusi murre, mix-up
tämä on suomi tänään
viereisestä saaresta hanuria ja yhteislaulua
karjalasta heilin minä löysin
lämpöni lempeni annoin
joku etsii ja kysyy
jossain täällä on hiljaisuuden niemi
tiedän, olen käynyt siellä
siellä on kokko
jokaisen pitää sytyttää se itse


© AP KIVINEN 

lauantai 14. kesäkuuta 2014

this is it
this is where I start
this is where I play my part
this is when I wake up - and make things up
this is the boy
this is the man
this is the woman - I am
this is my story
these are my words, the black birds
if you never heard
this is the man
this is the animal - I am
god damn
this is my walk
through the streets, the forests
and the white desert of paper
this is my A to Z
this is you - and this is me
and what is in between
and the healing – something is about to begin
it’s a long way
this is a good day to

© AP KIVINEN



Note: I wrote this one-minute-poem during Ron Whitehead-workhop
at Writer’s House in Jyväskylä, Finland 10.-11.6.2014.
Then performed it live on stage at Reaktio-festival 12.6.2014.

keskiviikko 7. toukokuuta 2014

VALLOITTAJA


1.
valo sokaisee
pitkän kaamoksen jälkeen
            ulos auringon armoille
      uraa!
aataminaikaista roolia
          rasittaa melankolia
pohjanmaalta tulen
täällä se kuuluu asiaan
                       oi täällä jo odotellaan!
ryhdyn rynnäkköön
                hyppään hameenhelmoista suoraan
                          lemminkäisen miesten joukkoon
          katsokaa!
auringossa juoksee musta pilkku
tyhjästä tulen
              teidän keskelle
   täydessä sotisovassa
            vaatimattomuus kaunistaa
oi täällä jo odotellaan!
te ihanat siellä rannalla
olen tuuli, tulen iholle
        teen selvää jälkeä




2.
sulla se on helppoa!
sanovat elämästä viisaat
               vanhemmat levottomalle jälkikasvulle
tauno-vainaa sai nakata muutaman
               molotovin cocktailin
                               kun aseveli oli motissa
         kyllä maar, se meidän erkki-ukki
tarttui postiauton puskuriin & hinasi itsensä jäisellä tiellä
                 tehtaan aamutuuriin
teini-isäs teki pitkiä riiuu-reissuja
               kaupungin rajalle:
pappa-tunturin kone kävi aamulla vielä kuumana
            se öijan ronja puhua praatasi
              paremmin ruotsia
sinä se vasta kokeilet kielipeliä
riittääkö paristossa virtaa & varausta
talven yli
tehdään työtä urakalla
                       rahaa & roinaa
lapsia syntyy siellä täällä jatkuvalla syötöllä
                   pareja puhkeaa kukkaan & kuihtuu
     suit-sait
siemeniä viljellään väsymättä
               sarja kliseitä, elämänohjeita
                             varmasti nyt riittää
        ruikutus, räpätys, rokkirallin renkutus
             romukiesin rassaus
            runoa siitä ei saa tekemällä
mutta rakkaus kestää miten kuten vuosien inflaation
         euroajan rimpuilun
protestilaulut & pakettiratkaisut
mutta kun sanan & teon välissä on liikaa ilmaa                       
teen hikisen turistiretken
         reviirin metsän keskelle
sytytän nuotion, tanssin & tuon sykettä
sanoja sukujuhlaan
saat seurata, jos haluat
mutta nyt juoksen





3.
täällä arvioidaan monella tapaa
                      mitataan & punnitaan edestä & takaa
kätilön kädet ovat ensimmäiset
kun saan maallisen muodon
ihonväristä täydet, entä kivekset:
mitä sanoo nuoren naisen katse
tässä on huippumalli/muotovalio
               mahtava miehenalku
                 näytän ikenet & kielen
tästä lähtien minulla on oma yritys
yhden äänen puolue
             karistan kannoilta
terveydenhoitajat/valmentajat
varjostajat väsyvät tässä kyydissä
        pappi siunaa & saattelee matkaan
            minä poika jatkan samaa rataa &
kaveri siinä vieressä:
älä yritä!
         seireenit säestävät
             silkkisellä, samettisella
sammalmatolla juoksen & laukkaan
välittäjäaineet & vaihtoehtoiset
            hoidot tulevat & menevät
firman piikkiin palaverista toiseen
          nylkytän kuin hullu hevonen
kulunut univormu, kansallispuku
               lentää lepikkoon
                peruukit & liperit
                                 pakkelit karisevat naamasta
tässä vauhdissa arvomerkit & natsat
en ole turhan tarkka muotoseikoista
mannekiini/marsalkka saa nyt kyytiä
    opettaja/oppilas ei kuulu toimenkuvaan
           lääkäri/potilas ei puhu nyt poliisi/poliitikko 
                    pussit tyhjänä                                                                                            
olen vapaa, juoksen vastarannalle
                                          alasti, olen viesti




7.
riittää, kun valmistuu!
            suorittaa
samalla ylemmän & alemman yhteiskuntaluokan
loppututkinnon:
       mahtava meininki siinä mankelissa
                  kiertoilmauunista
    tulee ulos reseptin mukaan
ruskettunut, valmiiksi letitetty
                             viikinki
tämä on tehdas:
                     käytävillä juoksee monen sortin
opettajaa, gurua & metodia:
                fantastista!
tämä yhden miehen konserni
              elää & voi hyvin
joka aamu jokin näkymätön lanka
nostaa sängynpohjalta & sätkynukke
              tekee aurinkotervehdyksen
ajaa parran & keittää kahvin
raivaa jyrkät portaat ihmisten keskelle
täällä tehdään tulosta
            tutkimusta, tehokasta:
tähtisalissa kaikilla sama sähköinen kirja
                             ohuen kuoren sisälle pakattu
           paljon tavaraa
                         kovalevy kuumana:
tänään on eheyttämisen, eräpäivän aika:
                    pessoa - tai joku toinen
    nimimerkki ennusti kaiken
         yleisönosastolla kauan sitten
                 klikkaan syvemmälle
                                        kehon aukkojen kautta
               kamera sisuskaluihin
siinä on sopiva lokero
tiivistelmä tunteista
            herkkä piste
kirjaston lukusalissa on kuuma
                       kuuleeko kukaan, kun hellä ajatus
      siirtyy sormenpäästä iholle
mitä kaikkea tänään jää matkan varrelle
               avaruuteen  
                    meidän välille
      




9.
juossut liian kauan
ylös & alas
               unohtanut palautusajan
    miltä tuntuu lepotilassa
   olinko ullakolla vai kellarissa
               katossa diskopallo
pojan planeetta-mobile & hävittäjän pilotille
                            maalattu maski & kaikki
pikamatkan piirinmestaruusmitali
           isoisän olkihattu & costa del solin sombrero
 kenen dildo
            samaa sekundaa
keittiön & makuuhuoneen keltaiset
           muovikalut, kovaa huutoa kotona silloin joskus
pöytäsolarium & pallotuoli
vie paljon varastotilaa
soutulaite & 70-luvun käppyräsarvinen:
 hipsteri saa siitä nyt fiksin
             vanhempien valokuva-albumi
vasta sitten, kun olen valmis
video- & kasettinauhuri; keneltä jäi kasari
remington-kreppirauta & leipäkone
loppusijoituspaikkaan hylätyt runokirjat:
                     joukossa eeva-liisan tämä matka 
       haukon henkeä
    harlun henriikan matka-arkun päällä
               happea & raikasta ilmaa äkkiä!
   yes sir, alkaa polttaa
        matkamuistoja joka puolella
huutokauppaa, hierontaa
                  hintoja
             hyvä poljento, runollinen & rento
rukousasento, sm-sessio
                  super sitä sun tätä
    koukistus & ojennus, katharsis tulee
             lapsivesi
    oletko valmis
katson miehenkuvaa peilistä
poikaa häkkisängyn pinnojen välistä
    olinko ullakolla vai kellarissa
                         juoksuaikana koirankopissa 




10.
pää täynnä naurulokkeja
                                      lähdin liikkeelle
monta kevättä sitten kävellen
                     ottamaan selvää
mihin asti nämä hiilihydraatit & proteiini
äidinmaidossa peritty
            vararavinto riittää
tällä tiellä, jonka päästä kuulen huutoa
             kannustavien äänien joukosta erotan
vain hannan kirkuvan
                punaiset haisaappaat:
joku pihan tytöistä
väitti, että kukaan pojista ei uskalla
                                   ryömiä
              pitkän ojarummun läpi
tunneli pitenee - tai kasvan & juutun kiinni
maan alle
betoniseen pullonkaulaan
              kaninkoloon
silloin ei ole minkäänlaista kokemusta
ensikäden tietoa
    mitä on kaipaus tai kiima
elämä on eräänlainen suoritusten sarja
                    monta vuotta
     loppukiri sen suurin huipentuma
     nyt sillä samalla paikalla on salaoja
syreenit kukkivat
      mutta liikun samalla asialla, sovitan askelia
jatkan juoksua merta kohti
                                      kuin tukki
uitan naisen toisen jälkeen
tuulisen niemen syliin & olen taas yksin
                 tunnen janon & nälän ikävän
       etsin päälle lämmintä
                   käperryn lusikkaan & katson rannatonta
    juoksen tänne asti, että en unohda
miltä tuntuu, kun on oikeasti
               kylmä & väsyttää




11.
tämä on suunta
                 sokeaa suunnistusta
kaikkien naisten jalanjäljissä
      juoksen & se ensimmäinen
kaikkien harharetkien äiti
               tulee vastaan
      yön yksinäisinä tunteina
           uhraa poikansa puolesta kaiken, purkaa
päivän mittaisen työn jäljet & aloittaa aamulla alusta
seuraavan kasvoja en muista, mutta oi
       miten taitava soutaja
     ei tarvitse airoja
      yön ahnaudessa kaikki kolme:
       maria, martta & madonna
                       löytävät toisensa
          kotona
                   kysytään, mistä tulen, mihin hölkkään
   haavi auki
             hänen edessä olen sanaton, sylissä
                   minulla on meri



                © AP KIVINEN

perjantai 4. huhtikuuta 2014

TOMUMAJA, MEREN HUUHTOMA

Isä, miten paljon painaa pilvet?

Matka on pitkä.
Muisti jättää jäljen, riittävän vahvan
tuoksun, terän:
tästä on kulkenut jää
tässä on ollut ranta, tässä pesä
monta pitkää kesää
tässä on kasvanut isä & tässä poika.

Tarkistetaan meri, miten valvoo valtava isoveli.
Löydetään hyviä leipäkiviä, heitellään.

Silokallion sylissä
kellanvalkeita, lihasta puhtaita luita
katsotaan linnun kehyksiä:
joskus noiden silmäkuoppien syvässä
syttyi kynttilä & vaisto, välähdys veden pinnalla
sai siivekkään syöksymään kohti saalista.

Retken jälkeen, hetken
huoneessa on lapsenhengityksen hiljaista.

Isä, miten korkealle voi lentää lintu?


© AP KIVINEN

lauantai 29. maaliskuuta 2014



SARKA '01

Olen vuokralla
kaupungilta pieni palsta
pinta-ala kasvaa
iän myötä
joka kevät enemmän työtä
tässä huoneessa
ei näy seiniä & katto on tuolla jossain
lattia odottaa avaajaa, tämän kesän mandala.
Vieressä kaveri käyttää saksia
leikkaa pistokkaita.
Toinen kuvaa meidän puuhastelua
neulanreiän läpi.
Tartun lapioon & käännän
tällä kynällä, tottumaton
käsi väsyy, kun väännän
mullan & maan, metallin välistä vuoropuhelua
paperilla
istutan siemenen
kiinnitän maahan & kastelen:
mitä kerrottavaa tästä jää
isälle - entä pojalle.
Vielä en tiedä, kasvaako syötävä osa
maan alle - vai päälle.


© AP KIVINEN

torstai 20. maaliskuuta 2014



           
M L K
        mulla on unelma: kukaan ei tee tahallaan
    aikuinenkaan

joku kurkistaa piilopaikasta, puun takaa
puolen hehtaarin metsän reunalta

tarkistaa, että tutut kasvot ovat paikalla, pihalla
muutaman isän & odottavan äidin
               itkumuurilla         


       
        © AP KIVINEN
  

torstai 13. maaliskuuta 2014


TORIKATU ’13

Asema-aukiolla isien autot
lipuvat leuhkasti
korttelin ympäri kohti auringonlaskua

siinä menee tämän kylän marilyn & marlon
jonon ohi rossoon

parkkipaikan markkinoilla
potkitaan puskurit & peltihelmat

nuorta miestä rassaa naapurin duudsonin
viritetty manta & matalalta murisevat
ugrilaiset urut

uuden maalipinnan alta näkyy
vanhan vuosimallin mukana peritty, kotiläksy:

aamunkoitteessa maksut & saamiset
pyöristetään aina yläkanttiin.


© AP KIVINEN

tiistai 4. maaliskuuta 2014




KALASTAJAKUNINGAS

Kello soi. Seuraava huone.
Samanlainen alttari & tyhjä taulu.
Labrassa laitteet pöydälle:
kaikki meidän välillä on kemiaa.
Kaksi napaa, plus & miinus. Sormenpäiden pipetit.
Tippa sinne & tänne. Sitten mennään taas.
Ollaan koirakokeessa. Kielikylpy, kuolaa.
Kello soi. Mehumaija pitää ihan omaa linjaa.
Sillä on tyyliä, hamepäiviä.
Nilkka ojennettuna sanaleikkiä.
Kuvittelen painon pehmeillä huulilla. Klassikko.
So what! Seuraava huone.
Rissanen tietää, minkä ikkunan takana
on dominan valtakunta.
Kuulen korkojen kopinan käytävällä, ei saa juosta. 
Vapaus, veljeys & kalavelat periytyvät.
Onko sulla peruukki vai permanentti?
Vai saitko syntymälahjaksi!
Taskumatti kesyttää luupäät loppukevennyksellä.
Kello soi. Oppitunti ohi. Olen matkalla kotiin.
Kädessä kuiva katkarapu.



© AP KIVINEN