järjestettiin 22.-25.7. toinen Kymi Libri -kirjallisuustapahtuma.
Librissä oli monipuolinen, laaja kattaus ohjelmaa. Seuraavassa
vain muutama merkintä omista edesottamuksistani Kymi Librissä.
RUNOiltapäivä (torstai 22.7. klo 15-18)
Torstai-iltapäivä meni runojen parissa Wanhan Rautakaupan galleriassa.
Haastattelin Jere Pätäriä hänen esikoisrunokirjansa
"Alussa oli pimeys" (Reuna 2020) tiimoilta.
Jeren lisäksi Galleriassa runoteoksiaan esittelivät lavarunon
tuplamestari Juho Kuusi (Piukkaan paikkaan lupa lyyä, Enostone 2020)
ja Ville Vanhala (Pikku-Politska pesee jalkansa suihkulähtessä, Aviador 2021).
Kirjaesittelyjen jälkeen juonsin gallerian Runoklubia.
"Lämmittelin lavan" aluksi - eli esitin runoja uusimmasta kokoelmastani
"Tulen maasta jossa odotetaan uutta kevättä" (Reuna 2020).
Sen jälkeen lava oli vapaa ja mikki auki omille teksteille.
Lopulta kaikkiaan kahdeksan kirjoittajaa kävi esittämässä runojaan.
Mainittakoon vielä, että tekstiili- ja kuvataiteilija Mari Heinon
Maamo-näyttelyn värikkäät maalaukset ja raanut
täydensivät visuaalisesti Gallerian runollista iltapäivää.
RUNOJA DEKKARIyleisölle (perjantai 23.7. klo 13.30-14.30)
Perjantaina Wanhan Rautakaupan galleriassa oli dekkaripaja,
jossa kirjailijat Johanna Hasu ja Kari Hanhisuanto työstivät
Kymi Libriin sijoittuvan rikosnovellin
juontaja Elo Lammin synopsiksen
ja yleisön antamien yksityiskohtien pohjalta.
Tähän kirjailijoilla oli aikaa kokonaiset puoli tuntia.
Kun Johanna ja Kari vetäytyivät viereiseen tilaan
muokkaamaan tekstiä, minä heitin yleisölle puolen tunnin runosetin;
tällä kertaa pienen läpileikkauksen kolmesta runokokoelmastani.
Lisäksi esitin muutaman Johanna Hasun runon.
Rikostarinoiden ystävät eivät säikähtäneet
yllätyksenä tullutta runoesitystä. Ja keskusteluakin käytiin
runoudesta - ja runoklubikulttuurista.
Ja Johanna ja Kari saivat novellinsa valmiiksi ajallaan.
Sivukommenttina mainittakoon, että tuoreen dekkaritarinan
syylliseksi osoittautui lopulta syyntakeeton kirjakauppakissa Nappi.
Katukulttuurista, skeittauksesta ja graffiteista kiinnostuneena
seurasin mielenkiinnolla Pete "Hende" Niemisen keskustelua
dekkarikirjailija Harri V. Hietikon kanssa... kiinnostavaa
pätkää katukulttuurista ja sen tekijöistä valon ja varjon
rajamailla, oman ilmaisun ja luovuuden vimmaisia etsijöitä.
Henden kirja, "Hendenvaarallinen elämä" (Reuna 2021)
lähtee jossain vaiheessa varmasti kirjastosta mukaan.
Kouvolan Sanomien toimittaja Heli Soini haastatteli minua
vielä runomeiningeistä... ja muutama lause päätyi perjantain lehteenkin.
RATA-ANTOLOGIAn julkistus (lauantai klo 11-13)
Rata-antologiaan valituista 20 kirjoittajasta 12 oli tullut paikan päälle
Mylsään teoksen julkistukseen. Me antologian toimittajat,
siis Toini Lehto ja minä, luettiin perustelut kaikista kirjaan valituista
teksteistä. Tilaisuudessa esitettiin myös kaksi tekstien pohjalta
syntynyttä laulua. Samoin kuusi kuvataiteilijaa oli valinnut tekstin,
jonka pohjalta oli tehnyt kuvan. Myös nämä teokset julkistettiin.
Sanottakoon vielä, että Rata-projektiin lähetetyn 275 tekstin joukosta
oli suhteellisen helppo poimia 30-35 jatkoon. Sen jälkeen
karsinta, 20 tekstin valinta antologiaan oli haastavampaa.
Lopputulos on kyllä mielestäni tyylikäs; Henna Virenin valokuvat
tuovat antologiaan ilmavuutta ja tekstien ympärille tilaa.
Monet messujen musiikkiesityksistä jäivät tällä kertaa vähemmälle huomiolle.
Oman kitarankin jätin matkasta pois, joten katusoittoakaan en harrastanut.
Mieleen jäi kuitenkin Aleksanteri Hakaniemen akustinen veto
äitinsä Katariina Hakaniemen kirjan julkistustilaisuudessa galleriassa
(Jukka Behm & Katariina Hakaniemi: Piti vielä sanoa, Docendo 2021).
