HEHKUMA

Kuva: AP Kivinen

Jyväsjärven ranta aamuyöllä, auringon noustessa... 

kuvassa laakeriseppeleitä ja tohtorinhattuja.

Vajaa vuosi sitten, kesäkuussa 

sain Jyväskylän yliopistolta jännittävän työtarjouksen; 

runon kirjoittaminen 

ja esittäminen promootion iltajuhlassa... 

jos kirjoittaminen on jotain opettanut, niin kärsivällisyyttä... 

lähdin siis tutkimaan, millaisia ajatuksia 

näin spesiaali konteksti tuo mieleen... 

takautumia tuli myös omasta graduajasta... 

Sartren näytelmät ja filosofia eivät välttämättä 

päätyneet tekstiin... mutta toivoin, että jotain tutkijuudesta, 

ihmettelystä saisin omalla tavallani kiteytettyä... 

ja tulihan hehkuma -runosta näköiseni... 

ja sen esitys oli siis lauantai-iltana 20.5...

 

koska omia tekemisiään kyseenlaistaa jatkuvasti, 

oli todella palkitsevaa kuulla kommentteja ja ajatuksia, joita runo herätti 

erilaisista (tutkija)taustoista tulevien kuulijoiden mielissä... 

useimmat eivät runoklubeilla ole käyneet, 

joten ns. skenen ulkopuoliset reaktiot voivat olla raikkaita, freesejä... 

ja taas kerran voi todeta, että tekee hyvää hypätä 

tutun reviirin ulkopuolelle... 

olen otettu, ja hämmentynyt tästä mahdollisuudesta... 

ja jokaisesta kommentista jonka sain; 

kerta kaikkiaan mielenkiintoinen ilta.... 

tähän loppuun hehkuma -runosta pieni tiiseri, 

välähdys, jossa on mulle ominaista pilkettä silmäkulmassa: 

"poimin kovakuoriaisen, valossa sinertävän / 

kilpi heijastaa kasvoni // 

olen täällä vieraana, varisten heimosta"

                                    mutta jatketaan saarnaa

                                    työtä, tehokasvatusta

                                    muistuttaa urheilusuoritusta, parempia tuloksia

                                    rakennusaineeksi suoraa, oksatonta koivua

                                    näin pysyy pystyssä

                                    kolmijalkainen jakkara, kun kaikki on kunnossa

                                Ylläoleva pikkuparlamentti -osaston runo tuli mieleen 

                                jostain syystä juuri nyt. 

                                Runo löytyy viimeisimmästä runoteoksestani 

                                Tulen maasta jossa odotetaan uutta kevättä (Reuna 2020). 

                                Videoklipissä teoksen lyhyt esittely julkaisukeväänä. 

TIVOLI / HUVIPUISTO

Sana-askartelua, vol XYZ. 

Jos / kun kirjoitushomma meinaa mennä vakavaksi,

tekee hyvää irrotella tavalla tai toisella.

Viime kesänä kirjoittelin muutaman päivän ajan

tivoli -aiheen pohjalta rennolla ranteella;

kehittelin aiheeseen alter egon: Runo-Risto-Reipas.

Lopputulos näkyy alla.

Aika näyttää, mitä tälle tekstille tapahtuu, mutta olkoon se nyt tässä

blogissa tällaisena versiona.

Sinänsä tuttua tuo lapsenomaisuus… ja että kertojalla on

näkökulmia, perspektiiviä kaikkiin ikäkausiin.

Ja tuttua sanastoa; sisäinen valloittaja herää eloon.

Neulanreikäkuva Suomen tivolin maailmanpyörästä.
Kuva otettu Converse-kenkälaatikolla.
Kuva: AP Kivinen

                                                    HUVIPUISTOHUMALA

                                  maailmanpyörän luuranko on noussut
                                                            illan ja yön aikana kattojen ylle

                         kerran vuodessa karavaani saapuu

                                          keskustan reunalle

                                          aukiolle, joka toimittaa parkkipaikan virkaa

                                              joutomaa, vanhemmat puhuvat

                    täällä katutaiteilijat, kulkukoirat ja -kissat

                                     kokoontuvat, tapahtuu asioita

                                          tänä iltana ei tunneta maan vetovoimaa

                          ollaan hetki ilmassa, saippuakuplia  

  

                                                 rissanen kailottaa, että kuuluu heimoon

                                hän hyppää vielä maata kiertävien 

                                                                vankkureiden kyytiin

                                            ei enää monta vuotta, siis ihan kohta

                               tänä kesänä isosisko ja saara 

                                                        hakivat lipunmyyjiksi, niillä on kirkasta 

                       huulipunaa ja meikit, poikakaverit

                          kuvittele ensimmäinen kerta, kierros 

                                                                vuoristoradan huippukohta 

                                                       korkealla kuin brontosauruksen kaula

                                    tiedustelijan katse, haukan silmä erottaa

                                                              kolme uudisraivaajaa ruuvaa 

                   maailmanpyörään ensimmäistä pussauskoppia

                                            mielessä pyörii jo loppukesän 

                               värikäs ilta, venetsialaiset

                                                      sateenkaarivalot välkkyvät hämärässä

                                       kaikki on erilaista, ilotulitusta

                                                        ruosteiset ruusut eivät erotu

                             turbokarusellin avoautossa, vauhti kiihtyy

                                     karnevaalimusiikki pauhaa, säestää kiljumista

                                                 kotikadun kerrostalot huojuvat

                                viikinkilaivan heilurissa

                                                       aallot nousevat

                                                               korkkiruuvi kiertyy mahanpohjassa

                            kurkkusalaatti, sinappi ja makkara sekoittuvat 

                                               viininpunaiseen hattaraan

                                           mustekalan lonkerot ojentuvat

                          raajat nousevat ja laskevat

                                        liitokset natisevat, akseli huokaa

                                     mekaanisen tanssin, transsin tahdissa

                                                           maisemat vaihtuvat, olen valloittaja

                                          vuodet vyöryvät silmissä, suonissa

                                 teinivartalo puhkeaa kukkaan

                                       kiihkeä ensisuudelma

                                            sohaisu saa syttymään

                                               tunnen lisääntyvät kierrokset

                            odotuksen, jännityksen jälkeisen täyttymyksen 

                                               maistan myös pettymyksen

                                    sokerihuurteisen 

                                              huimauksen, huvipuistohumalan

© AP Kivinen 2023

Neulanreikäkuva Suomen tivolin karusellista.
Kuva otettu pyöreällä peltipurkilla.
Kuva: AP Kivinen

Kävelyä ja kirjoitusta

Linkin videon, pienen henkilökuvan teki opintotyönään 

Sampo Palkolahti.

 

SÄKEIDEN JÄLJILLÄ - runokävely 6.7.2022

Jyväskylän Harjun ja Seminaarinmäen poluilla

 

Aloitus Harjun portaiden keskitasanteelta.

Kuva: Eetu Maaranen

Ilmojen haltijat olivat suosiollisia,

sade pysyi loitolla... ja saatiin toisinto kahden vuoden takaa,

noin 70-80 kuulijaa oli parhaimmillaan liikkeellä.

Matkassa myös yksi runokoira.

Kuva: Eetu Maaranen

   Toinen pysähdys Harjun etelärinteellä.

Kuva: Eetu Maaranen

Mäki-Matin perhepuiston estradilla.

Sekä maanläheinen että eeppinen meininki, lämmin tunnelma.

Kuva: Eetu Maaranen

Runokävelyn esiintyjät: 

Niklas Salmi, Eeva Åkerblad, Auli Kokkonen, 

Elmy Helmos ja AP Kivinen.

                                

Kuva: Mikael Kattelus

Kiitos myös Keski-Suomen Kirjailijat ry.

Vuoden päästä uudestaan?!

Runokävelyllä esiintyneet runoilijat:

AP KIVINEN on jyväskyläläinen runoilija ja Poetry Slamin Suomen mestari 2015. 

Kolmas runoteos Tulen maasta jossa odotetaan uutta kevättä ilmestyi 2020 (Reuna). 

Häneltä on julkaistu myös suomennos ghanalaisesta eläinsadusta 

Anansi tekee revontulet (Enostone 2021). 

AP johdattelee runoilijat ja kuulijat runokävelylle.

EEVA ÅKERBLAD on Jyväskylässä asuva esikoiskirjailija ja kirjoittamisen opettaja. Esikoisteoksessaan Huolenpitoja (Kustantamo S&S 2022) 

hän yhdistelee runoutta ja proosaa ja käsittelee unenomaisen kylpyläfantasian kautta 

mm. hoivan, levon ja huolenpidon teemoja. 

Åkerblad kirjoittaa mieluiten näennäisen tarpeettomia luonnoksia 

ja vähän itseltäänkin salassa.

NIKLAS SALMI on tamperelainen apostolinkyytipoika. 

Hän asuu runoilijoiden Pispalassa, mutta tuntee olonsa kotoisimmaksi 

kävelyillä ei-mihinkään. Salmen kolmas runoteos 

Ihon siniset joet juoksevat keltaiseen metsään (Enostone 2021) 

nimettiin Tiiliskivi-palkintoehdokkaaksi. 

Ensi vuonna ilmestyy neljäs, tekijän tytärtä käsittelevä runokokoelma, joka syntyi 

hoitovapaalla lastenvaunuja lykkiessä.

AULI KOKKONEN on pyhäntaalainen runoilija, kuvataiteilija, joogaopettaja 

ja muotoilija. Hän voitti Poetry Slamin Lahden 

osakilpailun 2021 ja on julkaissut runokokoelmat Almanakka (2017) 

sekä Tuli tuuli valo sade pimeyspimeyspimeys (2020). 

Kokkosen runoissa tuoksuu sammal; jalat juurina runon kulkija 

tavoittelee maan sydäntä ja rytmiä.

ELMY HELMOS on suomalais-ranskalainen kirjallisuuden opiskelija ja runoilija. 

Hänen esikoisrunovihkonsa Näin nähdään unia julkaistiin 2021 (Esterin kirja). 

Hänen teksteistään välittyy kiinnostus mytologiaa, semiotiikkaa 

ja kielen sanomatonta puolta kohtaan. 

Niissä liikutaan laajojen ja abstraktien teemojen parissa; 

ajan, unen, muistin, menetyksen ja rakkauden tasoilla.

SÄKEIDEN JÄLJILLÄ - Runokävely

6.7.2022 klo 18.

Eino Leinon ja runon ja suven päivänä

Jyväskylän harjun ja kampuksen poluilla.

Lähtö Harjun kiviportaiden ts. Neron portaiden puolen välin tasanteelta klo 18. 

Matkan varrella pysähdytään kuulemaan runoja viideltä runoilijalta - ja 

kävely päättyy Kirjailijatalon puutarhaan, jossa runojalkojaan voi lepuuttaa 

pienten tarjoilujen äärellä.

Tapahtuman järjestää Keski-Suomen Kirjailijat. 

Konseptin on luonut runoilija AP Kivinen.

Tervetuloa säkeiden jäljille!

Tšernobylin kissat

Tšernobylin kissat jatkaa omaa elämäänsä 

maailmalla....esim. Instagramin tuoreessa arviossa 

elisa_lukee kirjoittaa teoksesta seuraavaa:

AP Kivinen: Tšernobylin kissat (Reuna 2016)

Tämän kokoelman puhuja ei aluksi ainakaan tiedosta kaipaavansa 

mitään tunnehömppää. Hän ei malttaisi vielä asettua.

”mutta miten minua koskettaa / 

kirurgin, kitaristin, puusepän sormet / pitää saada uusi kokemus”

Mutta niinhän siinä sitten käy, että puhujan ihon alle 

hiippailee kissa, vaikka tämän rinnalle asettumista 

vastaan yrittääkin ensin taistella. 

Eläin ihmisessä ottaa vallan 

ja se kuuluu runoissa monella tasolla. 

Parisuhde vertautuu välillä kärpäsiin, jotka löytävät toisensa 

ikkunalasien välissä ja jonkun ajan päästä 

toisiinsa ilmassa takertuviin suruvaippoihin. 

Puhuja huomaakin tarvitsevansa toista 

ja sitten lopulta rakastavansa.

Runoissa on paljon viittauksia mm. biiseihin 

ja osaan löytyy selityksiä lopusta. 

Kieli ei ole yksiselitteistä. 

Tätä lukiessa on hyvä sietää sitä, että kaikki säkeet eivät avaudu 

ainakaan ensimmäisellä lukukerralla. 

Ei tämä silti mitään vaikeaselkoista runoutta ole. 

Selvää on, että rakkaus ei ole aina niin selvää.

”Kun sinä seisot siinä, tuulessa / huutomerkki / huojuvilla telineillä // 

mietit, pitikö tämä keskeneräinen / talo purkaa vai rakentaa”

Tämäkin parisuhde alkaa jäähtymään, hiljalleen, 

mutta eihän se mikään huono asia ole. 

Se on väistämätöntä ja sen kanssa on opittava elämään 

– jokaisen omalla tavallaan.

*

Ja kuten kuvasta näkee, "kissat" ovat saaneet rinnalleen 

ainakin nimensä puolesta sisarteoksen,

"Tšernobylin koirat" (WSOY 2022). 

Jos mun runokokoelmassa Tšernobyl on symbolinen taustakuva -- 

tämä Johanna Aulenin sarjakuvateos sisältää 

paljon faktaa kevään 1986 tapahtumista.

AP Kivinen: Tšernobylin kissat (Reuna 2016)

ja Johanna Aulen: Tšernobylin koirat (WSOY 2022)

Anansi Boys

Helsinki 5.-7.6.2022

Eli viimeinkin saatiin tiet ja aikataulut kohtaamaan!

Koko Anansi -tiimi nähtiin ensi kertaa livenä Helsingissä 5.-7.6.2022.

Itse tapasin Kwamen Lissabonissa 2016, mistä tämä juttu alkoi hitaasti kehittyä.

Pete Revonkorpi tuli mukaan maagisten kuviensa kanssa. 

Ja vuosi sitten ilmestyi ghanalainen eläinsatu "Anansi tekee revontulet".

Ja lopulta istuttiin saman pöydän ääreen kaikki kolme.

Anansi Boys:
Kwame Aidoo, Pete Revonkorpi & AP Kivinen.

Rosebud-Sivullinen -kirjakaupassa keskusteltiin sunnuntaina 5.6. klo 15.

Noin puolen tunnin tuokio löytyy Rosebud-kirjakaupan YouTube-kanavalta.

>>> Anansi -tiimin haastattelu, englanniksi 

Kuvittaja Pete Revonkorven hassutteleva sarjakuvatulkinta
Anansi -tiimin työskentelystä.

Anansi tekee revontulet löytyy kätevästi kirjastojen kautta - tai Enostone kustannuksen 

verkkokaupasta tarjoushintaan. Suora linkki verkkokaupan sivulle:

>>> Anansi tekee revontulet -tilauslinkki

Anansissa riittää aihetta kaiken ikäisille tarinoiden ystäville. 

"Once more with a feeling, folks!"

Lauantai-SET

Esittävien taiteiden ilta

Villa Rana, Jyväskylä 23.4.2022

Hieno yleisö viime lauantaina Villa Ranan esittävien taiteiden illassa.

Ohjelmassa oli paljon liikettä; tanssia, akrobatiaa ja improvisaatiota.

Minä heitin hyvänä kontrastina sinne sekaan sanoja; 

Lemminkäisen lapsia -runosetin. 

Totesin johdantona, että nyt liike tapahtuu 

kuulijan / katsojan ajatuksissa ja mielikuvissa. 

Runojen vastaaonotto vaikutti lämpimältä; tästä jäi erittäin hyvä fiilis.

Kiitos mainion tapahtuman järjestämisestä, Keskellä Kollektiivi!

* * *

"tästä saatte kevään pastellit

mulla on tässä paperilla mustavalkoinen ilotulitus

mikä väri sulla kuluu ensin loppuun"

(AP Kivinen, Valloittaja s.31)

Lemminkäisen lapsia -runosetti
Lauantai-SET, monitaiteellinen ilta Villa Ranassa 23.4.2022, Jyväskylässä

Kuva: Iida Liimatainen

RUNOKLUBI 6 

(Vakiopaine, Jyväskylä)

'

Rauhaa rakentamassa Vakiopaineen runoklubilla tiistaina 15.3.2022.

Esitin viisi runoa, joissa turvapaikka-ajatus oli keskeisessä osassa.

Näinä aikoina taitaa olla tärkeää hakeutua välillä omaan rauhaan, turvapaikkaan... 

oli se sitten lenkki ulkona, hetki kulttuurikapakan pöydässä tai sukellus 

musiikkiin tai elokuvaan. Seuraava teksti ei ollut setissä, mutta tuntui nyt 

täydentävän näiden kuvien tunnelmaa.

*

majatalon katossa kalaverkot
tuoksuu terva, merisuola ja mallas

ilmassa puhetta, paikallista poreilevaa
reilut viisi prosenttia
puhdasta, suoraan oppikirjoista

seinällä kuvasarja, kunniapaikalla
meidän moby dick:
kuvausryhmä haki täältä tarinaan
sävyä, merentakaista
tunnelmaa, ultramariinia

lopullisessa versiossa
kyseessä voi olla mikä tahansa syrjäinen
saariyhteisö, sen anonyymit
hahmot tunnistettavia

tiskin takana lempeä isäntä
luettelee opetuslastensa nimet

nyökkäyksiä, tulen metsän keskeltä
kaukaa idästä, minulle tarjotaan
maistiaisia merestä

(c) AP Kivinen
Tulen maasta jossa odotetaan uutta kevättä (s.59)

RUNOKLUBI & OPEN MIC

Jyväskylän pääkirjastolla 

to 25.11.2021 klo 18.00.

Runojaan pääkirjaston 1. kerroksen lavalla esittävät 

AP Kivinen, Terhi Forssén ja Vesa Lahti. 

Runoklubin lopuksi lava on vapaa kuulijoiden omille teksteille.

Tervetuloa!

Turun kirjamessujen iltaklubi

Bar Ö la 2.10. klo 19.10 > 

Olen mukana Turussa Bar Ö:n kirjamessuklubilla lauantaina. 

Luvassa on runsas ilta runoa livenä.

Esiintymisjärjestys ja -ajat (arvio):

klo 19.10-20
// Vesa Lahti // Mika Kivelä // Raisa Jäntti // Artemis Kelosaari // Ahmed Zaidan // 

klo 20-20.30
// Leena Kellosalo // Olli Heikkonen // Aura Nurmi // 

klo 20.30.-21.00
// Ville Hytönen // Tiina Lehikoinen // Juha Rautio //

klo 21-21.30
// Milka Luhtaniemi // AP Kivinen // Katariina Vuorinen //

klo 21.30-
// Heidi Iivari // Sampo Sihvola // Niillas Holmberg //

Kirjailija Harri V. Hietikko kirjoittaa kolumnissaan 

toisesta koronapiikistä... mutta myös paljon muustakin. 

Koska stoorissa on mukana runoilija AP Kivinen 

lähes fiktiivisenä, myyttisenä hahmona, 

liitän tähän kuvan Ilkka-Pohjalainen sanomalehdessä 28.8.2021

julkaistusta tekstistä.

"Alikessu Kivisestä, jonka kanssa 

olimme yli kolmekymmentä vuotta aiemmin 

yhdessä kouluttaneet Hiukkavaaran varuskunnan 

toisen jääkärikomppanian alokkaita, 

oli tullut runoilija AP Kivinen. 

Moninkertainen lavarunouden Suomen mestari, 

muusikko ja jälkisivari."  

Runokuu: Tämänpäiväiset runot-striimilähetys
torstaina 19.8. Helsingin keskustakirjasto Oodista klo 15 alkaen. 

Lausujain liiton taiteilijat esittävät valikoiman uutta runoa livenä... 

mukana myös muutama teksti 

mun "Tulen maasta jossa odotaan uutta kevättä" -teoksesta. 

Lähetystä voi seurata FB-tapahtumasivun kautta, sinne linkki:

(ohjelman tallenne katsottavissa myös tapahtuman jälkeen samassa linkissä) 

> > > Tämänpäiväiset runot: kutsuvat sitä todellisuudeksi