maanantai 19. helmikuuta 2024

SUDENKORENNON SIIVELLÄ
runot: AP Kivinen
kuvitus: Nunnu Halmetoja

"Kuuletko, miten moottori hyrrää, kehrää ja surisee?
Hyppää kyytiin, sudenkorennon siivelle,
ja katso, kohta liikut maalla, merellä ja ilmassa.

Mitä tapahtuu sateessa, metsän sammalareenalla?
Välillä tekee mieli tanssia villisti, ehkä rokata vähän
kovakuoriaisten kanssa, karhunkallosalissa.

Entä oletko seilannut merikarhulaivassa tai sukeltanut laguunissa?
Lentänyt flamingojen keskellä, nukahtavan savannin yllä?

Fossiili tai kameleontti, päivänsäde tai menninkäinen,
oletko valmis muodonmuutokseen?
Sudenkorennon siivellä on runoretki
kaikille, joilla on rohkeutta kuvitella siivet."



Tämä Sudenkorento laskeutuu 
lapsenmielisten runojen muodossa kevään aikana.
Tekstit ovat eläneet ja kypsyneet monessa vaiheessa
ja viimeisimmän muodonmuutoksen 
toteutti kuvittaja Nunnu Halmetoja, 
joka teki tästä runoretkestä visuaalisen seikkailun. 

Enostone kustannus saattelee Sudenkorennon 
lopulta maailmalle, iso kiitos!

*

Enostonen verkkokaupasta teoksen voi tilata jo nyt, 
tässä linkki:


maanantai 8. tammikuuta 2024

Valley Below (Acoustic Duo)
Live at the Writer's House, Jyväskylä (16.11.2013)

How! 
Aikamatka kymmenen vuoden taakse. 
Tuolloin meidän Valley Below teki akustisen duo-keikan 
mun Valloittaja-runokirjan julkkareissa.

Alla Tube-linkki keikan audio-tallenteeseen.
Biisit tuolloin:

Spring Fair
With the Muse
Unison
In Gratitude
Blue-Collar-Bill
Prairie Rose
My Oyster
Rubber Time
Demolition Derby
No Drama

AP Kivinen - laulu, akustinen kitara, huuliharppu
Heikki Jyväsjärvi - laulu / harmoniat, akustinen kitara

Sävellykset: Heikki Jyväsjärvi, paitsi Prairie Rose: AP Kivinen
Sanoitukset: AP Kivinen

Keikan tallennus: Tenho Tornberg




perjantai 4. elokuuta 2023

 

Miten korkealle voi lentää lintu?

Tässä uudelleen postattuna
pieni runoilija-henkilökuva videon muodossa.
Runokatkelmat Valloittaja -teoksesta (s.100). 

Videon kuvasi ja editoi Sampo Palkolahti.


sunnuntai 9. heinäkuuta 2023


Runokävely 6.7.2023 
Jyväskylän Harjun ja Seminaarinmäen poluilla 

Tätä on ollut ilo järjestää! Eli tänä kesänä kolmas kerta runokävelyä 
Jyväskylän Harjun ja kampuksen poluilla!

Eino Leinon, runon ja suven päivänä 
sateet taukosivat... ja liikkeellä oli huikeat satakunta kuulijaa! 
Huippujuttu! Kiitos runoilijat Kristian Blomberg, 
Terhi Forssén, Salla Kaarin Kalkas ja Lauri Rikala, 
upeaa sanataidetta saatiin kuulla. 
Ja kiitos Keski-Suomen kirjailijat ry.

(Kuva: Suvi Valli)



Lähtö Harjun kiviportaiden keskitasanteelta.
Kuvan keskellä runoilijat: Salla Kaarin Kalkas, Kristian Blomberg, 
Terhi Forssén ja AP Kivinen. 
Lauri Rikala tuli mukaan perhepuiston lavalle.


(Kuva: AP Kivinen) 

Huikeat satakunta runon ystävää liikkeellä!


(Kuva: AP Kivinen)

Terhi Forssén esitti runoja mm. esikoisteoksestaan 
"Sinä olet ääni minä olen hiljaa".


(Kuva: AP Kivinen)

Harjun eteläisellä rinteellä Salla Kaarin Kalkas
esitti runoja mm. uunituoreesta
"Yö etsii ruosteista siivilää" -teoksesta.


(Kuva: AP Kivinen)

Mäki-Matin perhepuiston lavalla
Lauri Rikala esitti julkaisematonta tuotantoa... ja yleisö sai nauttia
hänen omintakeisista aforismeistaan.

(Kuva: AP Kivinen)


(Kuva: AP Kivinen)

Pysähdys Moirislammen kivipaasien luona.
Kristian Blomberg oli valinnut runokävelylle tekstejä
mm. Valokaaria -teoksesta.

(Kuva: AP Kivinen)



(Kuva: AP Kivinen)

Vanha sepän pajan luona Seminaarinmäellä.
Salla Kaarin Kalkas.

(Kuva: AP Kivinen)

(Kuva: Terhi Forssén)

Itse keskityin pääasiassa käytännön järjestelyihin... tässä kuitenkin
 meneillään julkaisemattoman runosikermän esitys.


(Kuva: AP Kivinen)


Runokävelyn päätös Kirjailijatalon puutarhassa.


(Kuva: AP Kivinen)



keskiviikko 5. heinäkuuta 2023

Runokävely - Säkeiden jäljillä 2023
Jyväskylän Harjun ja Seminaarinmäen poluilla

Eino Leinon, runon ja suven päivänä
to 6.7.2023 klo 16.

( Lähtö Harjun kiviportaiden keskitasanteelta. )


Runokävelyllä esiintyvät runoilijat:

KRISTIAN BLOMBERG on Jyväskylään hiljattain paluumuuttanut runoilija.
Jos kielellä voi ottaa valokuvia, Blomberg työskentelee pimiössä.
Häneltä on ilmestynyt neljä runokirjaa sekä
uusimpana yhdessä Olli-Pekka Tennilän kanssa kirjoitettu
"Itseään täydentävä raunio. Fragmentin poetiikkaa."

TERHI FORSSÉN etsii runoudessa ja runoudesta ilon suikaleita, 
myös vakavasti sukeltaen. 
Hänen esikoisrunoteoksensa ”Sinä olet ääni minä olen hiljaa” 
ilmestyi viime vuonna, ja parhaillaan hän viimeistelee toista runokirjaansa.

SALLA KAARIN KALKAS on Jyväskylään hiljattain paluumuuttanut runoilija, 
jonka keväällä ilmestynyt toinen runoteos "Yö etsii ruosteista siivilää" 
luottaa kielen kykyyn muodostaa yhteyksiä 
sinne missä niitä ei ensisilmäyksellä ole.

LAURI RIKALA on aforisti ja esseisti, joka luotaa ihmisen 
sielullisia risteämiä, mutta ei unohda ympäröivää maailmaakaan. 
Hän valmistelee kolmatta aforismikokoelmaansa. 
Harjulta löytyy kaksi hänen aforismeillaan varustettua kivipenkkiä.

AP KIVINEN on kolme runokirjaa julkaissut, 
monenlaisia runolavoja kiertänyt Poetry Slam -kävijä, 
joka johdattaa kuulijat runokävelylle.


Keski-Suomen Kirjailijat ry. mahdollistaa runokävelyn järjestämisen.

maanantai 22. toukokuuta 2023

HEHKUMA

Kuva: AP Kivinen

Jyväsjärven ranta aamuyöllä, auringon noustessa... 
kuvassa laakeriseppeleitä ja tohtorinhattuja.

Vajaa vuosi sitten, kesäkuussa 
sain Jyväskylän yliopistolta jännittävän työtarjouksen; 
runon kirjoittaminen 
ja esittäminen promootion iltajuhlassa... 

jos kirjoittaminen on jotain opettanut, niin kärsivällisyyttä... 
lähdin siis tutkimaan, millaisia ajatuksia 
näin spesiaali konteksti tuo mieleen... 
takautumia tuli myös omasta graduajasta... 

Sartren näytelmät ja filosofia eivät välttämättä 
päätyneet tekstiin... mutta toivoin, että jotain tutkijuudesta, 
ihmettelystä saisin omalla tavallani kiteytettyä... 
ja tulihan hehkuma -runosta näköiseni... 
ja sen esitys oli siis lauantai-iltana 20.5...
 
koska omia tekemisiään kyseenlaistaa jatkuvasti, 
oli todella palkitsevaa kuulla kommentteja ja ajatuksia, joita runo herätti 
erilaisista (tutkija)taustoista tulevien kuulijoiden mielissä... 
useimmat eivät runoklubeilla ole käyneet, 
joten ns. skenen ulkopuoliset reaktiot voivat olla raikkaita, freesejä... 
ja taas kerran voi todeta, että tekee hyvää hypätä 
tutun reviirin ulkopuolelle... 

olen otettu, ja hämmentynyt tästä mahdollisuudesta... 
ja jokaisesta kommentista jonka sain; 
kerta kaikkiaan mielenkiintoinen ilta.... 
tähän loppuun hehkuma -runosta pieni tiiseri, 
välähdys, jossa on mulle ominaista pilkettä silmäkulmassa: 

"poimin kovakuoriaisen, valossa sinertävän / 
kilpi heijastaa kasvoni // 
olen täällä vieraana, varisten heimosta"

tiistai 4. huhtikuuta 2023


                                    mutta jatketaan saarnaa

                                    työtä, tehokasvatusta
                                    muistuttaa urheilusuoritusta, parempia tuloksia

                                    rakennusaineeksi suoraa, oksatonta koivua

                                    näin pysyy pystyssä
                                    kolmijalkainen jakkara, kun kaikki on kunnossa




                                Ylläoleva pikkuparlamentti -osaston runo tuli mieleen 
                                jostain syystä juuri nyt. 

                                Runo löytyy viimeisimmästä runoteoksestani 
                                Tulen maasta jossa odotetaan uutta kevättä (Reuna 2020). 

                                Videoklipissä teoksen lyhyt esittely julkaisukeväänä. 

lauantai 7. tammikuuta 2023


TIVOLI / HUVIPUISTO

Sana-askartelua, vol XYZ. 


Jos / kun kirjoitushomma meinaa mennä vakavaksi,

tekee hyvää irrotella tavalla tai toisella.

Viime kesänä kirjoittelin muutaman päivän ajan

tivoli -aiheen pohjalta rennolla ranteella;

kehittelin aiheeseen alter egon: Runo-Risto-Reipas.


Lopputulos näkyy alla.

Aika näyttää, mitä tälle tekstille tapahtuu, mutta olkoon se nyt tässä

blogissa tällaisena versiona.

Sinänsä tuttua tuo lapsenomaisuus… ja että kertojalla on

näkökulmia, perspektiiviä kaikkiin ikäkausiin.

Ja tuttua sanastoa; sisäinen valloittaja herää eloon.

Neulanreikäkuva Suomen tivolin maailmanpyörästä.
Kuva otettu Converse-kenkälaatikolla.
Kuva: AP Kivinen


                                                    HUVIPUISTOHUMALA

                                  maailmanpyörän luuranko on noussut
                                                            illan ja yön aikana kattojen ylle


                         kerran vuodessa karavaani saapuu

                                          keskustan reunalle

                                          aukiolle, joka toimittaa parkkipaikan virkaa


                                              joutomaa, vanhemmat puhuvat

                    täällä katutaiteilijat, kulkukoirat ja -kissat

                                     kokoontuvat, tapahtuu asioita


                                          tänä iltana ei tunneta maan vetovoimaa

                          ollaan hetki ilmassa, saippuakuplia  

  

                                                 rissanen kailottaa, että kuuluu heimoon

                                hän hyppää vielä maata kiertävien 

                                                                vankkureiden kyytiin


                                            ei enää monta vuotta, siis ihan kohta


                               tänä kesänä isosisko ja saara 

                                                        hakivat lipunmyyjiksi, niillä on kirkasta 

                       huulipunaa ja meikit, poikakaverit


                          kuvittele ensimmäinen kerta, kierros 

                                                                vuoristoradan huippukohta 

                                                       korkealla kuin brontosauruksen kaula


                                    tiedustelijan katse, haukan silmä erottaa

                                                              kolme uudisraivaajaa ruuvaa 

                   maailmanpyörään ensimmäistä pussauskoppia


                                            mielessä pyörii jo loppukesän 

                               värikäs ilta, venetsialaiset

                                                      sateenkaarivalot välkkyvät hämärässä

                                       kaikki on erilaista, ilotulitusta


                                                        ruosteiset ruusut eivät erotu

                             turbokarusellin avoautossa, vauhti kiihtyy

                                     karnevaalimusiikki pauhaa, säestää kiljumista


                                                 kotikadun kerrostalot huojuvat

                                viikinkilaivan heilurissa

                                                       aallot nousevat

                                                               korkkiruuvi kiertyy mahanpohjassa

                            kurkkusalaatti, sinappi ja makkara sekoittuvat 

                                               viininpunaiseen hattaraan


                                           mustekalan lonkerot ojentuvat

                          raajat nousevat ja laskevat

                                        liitokset natisevat, akseli huokaa

                                     mekaanisen tanssin, transsin tahdissa

                                                           maisemat vaihtuvat, olen valloittaja

                                          vuodet vyöryvät silmissä, suonissa

                                 teinivartalo puhkeaa kukkaan

                                       kiihkeä ensisuudelma

                                            sohaisu saa syttymään


                                               tunnen lisääntyvät kierrokset

                            odotuksen, jännityksen jälkeisen täyttymyksen 

                                               maistan myös pettymyksen

                                    sokerihuurteisen 

                                              huimauksen, huvipuistohumalan




© AP Kivinen 2023



Neulanreikäkuva Suomen tivolin karusellista.
Kuva otettu pyöreällä peltipurkilla.
Kuva: AP Kivinen



lauantai 19. marraskuuta 2022

lauantai 16. heinäkuuta 2022


SÄKEIDEN JÄLJILLÄ - runokävely 6.7.2022
Jyväskylän Harjun ja Seminaarinmäen poluilla

 
Aloitus Harjun portaiden keskitasanteelta.

Kuva: Eetu Maaranen


Ilmojen haltijat olivat suosiollisia,
sade pysyi loitolla... ja saatiin toisinto kahden vuoden takaa,
noin 70-80 kuulijaa oli parhaimmillaan liikkeellä.
Matkassa myös yksi runokoira.

Kuva: Eetu Maaranen


   Toinen pysähdys Harjun etelärinteellä.

Kuva: Eetu Maaranen


Mäki-Matin perhepuiston estradilla.
Sekä maanläheinen että eeppinen meininki, lämmin tunnelma.

Kuva: Eetu Maaranen

Runokävelyn esiintyjät: 
Niklas Salmi, Eeva Åkerblad, Auli Kokkonen, 
Elmy Helmos ja AP Kivinen.
                                
Kuva: Mikael Kattelus

Kiitos myös Keski-Suomen Kirjailijat ry.
Vuoden päästä uudestaan?!


Runokävelyllä esiintyneet runoilijat:

AP KIVINEN on jyväskyläläinen runoilija ja Poetry Slamin Suomen mestari 2015. 
Kolmas runoteos Tulen maasta jossa odotetaan uutta kevättä ilmestyi 2020 (Reuna). 
Häneltä on julkaistu myös suomennos ghanalaisesta eläinsadusta 
Anansi tekee revontulet (Enostone 2021). 
AP johdattelee runoilijat ja kuulijat runokävelylle.

EEVA ÅKERBLAD on Jyväskylässä asuva esikoiskirjailija ja kirjoittamisen opettaja. Esikoisteoksessaan Huolenpitoja (Kustantamo S&S 2022) 
hän yhdistelee runoutta ja proosaa ja käsittelee unenomaisen kylpyläfantasian kautta 
mm. hoivan, levon ja huolenpidon teemoja. 
Åkerblad kirjoittaa mieluiten näennäisen tarpeettomia luonnoksia 
ja vähän itseltäänkin salassa.

NIKLAS SALMI on tamperelainen apostolinkyytipoika. 
Hän asuu runoilijoiden Pispalassa, mutta tuntee olonsa kotoisimmaksi 
kävelyillä ei-mihinkään. Salmen kolmas runoteos 
Ihon siniset joet juoksevat keltaiseen metsään (Enostone 2021) 
nimettiin Tiiliskivi-palkintoehdokkaaksi. 
Ensi vuonna ilmestyy neljäs, tekijän tytärtä käsittelevä runokokoelma, joka syntyi 
hoitovapaalla lastenvaunuja lykkiessä.

AULI KOKKONEN on pyhäntaalainen runoilija, kuvataiteilija, joogaopettaja 
ja muotoilija. Hän voitti Poetry Slamin Lahden 
osakilpailun 2021 ja on julkaissut runokokoelmat Almanakka (2017) 
sekä Tuli tuuli valo sade pimeyspimeyspimeys (2020). 
Kokkosen runoissa tuoksuu sammal; jalat juurina runon kulkija 
tavoittelee maan sydäntä ja rytmiä.

ELMY HELMOS on suomalais-ranskalainen kirjallisuuden opiskelija ja runoilija. 
Hänen esikoisrunovihkonsa Näin nähdään unia julkaistiin 2021 (Esterin kirja). 
Hänen teksteistään välittyy kiinnostus mytologiaa, semiotiikkaa 
ja kielen sanomatonta puolta kohtaan. 
Niissä liikutaan laajojen ja abstraktien teemojen parissa; 
ajan, unen, muistin, menetyksen ja rakkauden tasoilla.




tiistai 5. heinäkuuta 2022


SÄKEIDEN JÄLJILLÄ - Runokävely
6.7.2022 klo 18.

Eino Leinon ja runon ja suven päivänä
Jyväskylän harjun ja kampuksen poluilla.

Lähtö Harjun kiviportaiden ts. Neron portaiden puolen välin tasanteelta klo 18. 
Matkan varrella pysähdytään kuulemaan runoja viideltä runoilijalta - ja 
kävely päättyy Kirjailijatalon puutarhaan, jossa runojalkojaan voi lepuuttaa 
pienten tarjoilujen äärellä.
Tapahtuman järjestää Keski-Suomen Kirjailijat. 
Konseptin on luonut runoilija AP Kivinen.

Tervetuloa säkeiden jäljille!


tiistai 28. kesäkuuta 2022

Tšernobylin kissat

Tšernobylin kissat jatkaa omaa elämäänsä 
maailmalla....esim. Instagramin tuoreessa arviossa 
elisa_lukee kirjoittaa teoksesta seuraavaa:

AP Kivinen: Tšernobylin kissat (Reuna 2016)

Tämän kokoelman puhuja ei aluksi ainakaan tiedosta kaipaavansa 
mitään tunnehömppää. Hän ei malttaisi vielä asettua.

”mutta miten minua koskettaa / 
kirurgin, kitaristin, puusepän sormet / pitää saada uusi kokemus”

Mutta niinhän siinä sitten käy, että puhujan ihon alle 
hiippailee kissa, vaikka tämän rinnalle asettumista 
vastaan yrittääkin ensin taistella. 
Eläin ihmisessä ottaa vallan 
ja se kuuluu runoissa monella tasolla. 

Parisuhde vertautuu välillä kärpäsiin, jotka löytävät toisensa 
ikkunalasien välissä ja jonkun ajan päästä 
toisiinsa ilmassa takertuviin suruvaippoihin. 
Puhuja huomaakin tarvitsevansa toista 
ja sitten lopulta rakastavansa.

Runoissa on paljon viittauksia mm. biiseihin 
ja osaan löytyy selityksiä lopusta. 
Kieli ei ole yksiselitteistä. 
Tätä lukiessa on hyvä sietää sitä, että kaikki säkeet eivät avaudu 
ainakaan ensimmäisellä lukukerralla. 
Ei tämä silti mitään vaikeaselkoista runoutta ole. 
Selvää on, että rakkaus ei ole aina niin selvää.

”Kun sinä seisot siinä, tuulessa / huutomerkki / huojuvilla telineillä // 
mietit, pitikö tämä keskeneräinen / talo purkaa vai rakentaa”

Tämäkin parisuhde alkaa jäähtymään, hiljalleen, 
mutta eihän se mikään huono asia ole. 
Se on väistämätöntä ja sen kanssa on opittava elämään 
– jokaisen omalla tavallaan.

*

Ja kuten kuvasta näkee, "kissat" ovat saaneet rinnalleen 
ainakin nimensä puolesta sisarteoksen,
"Tšernobylin koirat" (WSOY 2022). 

Jos mun runokokoelmassa Tšernobyl on symbolinen taustakuva -- 
tämä Johanna Aulenin sarjakuvateos sisältää 
paljon faktaa kevään 1986 tapahtumista.



AP Kivinen: Tšernobylin kissat (Reuna 2016)
ja Johanna Aulen: Tšernobylin koirat (WSOY 2022)