AURINKOTANSSI LUOTTAA VALOON

Kirjamaa-sivustolla raikkaita huomioita 

mun Aurinkotanssi-runokokoelmasta. 

Erityisen mukavalta tuntuu, että "lapsen uteliaisuus, 

ihmettely" on tässä nostettu esille! 

Mun kirjoittaminen etenee paikoin jopa 

naiivin fiilistelyn pohjalta + sanojen soundia seuraillen, 

hienoa jos tämä välittyy!

Suora linkki Kirjamaan juttuun tässä:

> > > Kirjamaa: Aurinkotanssi luottaa valoon

 

Ja tässä muutama lainaus Pasi Luhtaniemen arviosta:

"Olen iloisesti kateellinen. Jyväskyläläisellä 

AP Kivisellä on lahja, jonka suuri osa meistä kadottaa 

siinä vaiheessa, kun murrosikä iskee. Tuota lahjaa 

voisi kutsua lapsen uteliaisuudeksi. Tai leikiksi. 

Se on ihmettelyn kykyä ja ymmärrystä siitä, että 

muoto on sama, katsot sitä sitten taivaankannesta 

tai koppakuoren kiiltävästä selkäpanssarista."

"Aurinkotanssi on valon runoutta, monessa merkityksessä. 

Se katsoo ja tulkitsee näkemäänsä enemmän kuin kuuntelee. 

Katse tekee ympäristöstään havaintoja, jotka osuvat 

välillä riemastuttavan tuoreella tavalla maaliinsa:"

"Valon kolmas ulottuvuus on metafyysinen. 

Kokoelman osat NÄMÄ KÄDET ja SEREMONIA 

vievät lukijan tutkimaan esi-isien viisauksia. 

Porttina toimivat punamullatut piirrokset 

kallion siloisella otsalla. Runoilija kuvailee eteemme 

kivikautisen suvun ja perheen, tietäjän 

ja luonnonuskon viisauden, jota toivoisi 

lukijansakin kuuntelevan."

*

Aurinkotanssi löytyy toivottavasti lähimmästä kirjastosta. 

Jokainen lainaushan kartuttaa kirjailijan Sanasto-korvausta.

Eli ahkerasti myös runoteoksia kirjastosta luettavaksi!

 

Ja jos haluat tukea pienilevikkistä kirjallisuutta, 

tilaa Aurinkotanssi suoraan kustantajan verkkokaupasta:

>>> Aurinkotanssi, kustantajan verkkokauppa

MATKALLA KOHTI NATIIVIA,

ALKUPERÄISTÄ JA LUONNOLLISTA

Sanomalehti Keskisuomalaisessa juttua Aurinkotanssista.

Verkkosivuilla juttu maksumuurin takana, tässä linkki:

>>> Aurinkotanssi, KSML (30.12.2025)

Ja tässä muutamia lainauksia Teppo Kulmalan arviosta:

"Runoilija kulkee yhä syvemmälle 

kohti natiivia, alkuperäistä ja luonnollista. 

Erityisen vaikuttavasti tämä tapahtuu, kun hän tuntee 

käsiensä painautuvan 

kalliomaalauksen tekijän kädenjälkiin. 

Kaukaisten aikojen toimet tunnetaan tässä 

hetkessä, omissa käsissä."

olen täällä vieraana, vedestä noussut / 

maalle asettunut, paikkani ottanut kädellinen / 

kävelen, keräilen havaintoja // 

vanhan mestarin perintö pysyy mukana / 

kaikki nämä vuodet hän on hyvä kätilö // 

kysymykset ovat paarmoja, vastaukset kotiloita

(Aurinkotanssi, s.9)  

"Tulen äärellä hän on nuotiomeditaatiossa, muistaa kesän 

ja kuulee liekeissä vapautuvassa alkuäänessä 

vedenpaisumusta enteilevän rakkaussuhteen jännitteet, 

ja myös maisemaan sulautuvan tasapainon."

notkea liekki muuttaa muotoa, hiilloksen punahehku // 

pihkan kyynel sekoittuu mahlaan // 

puu rasahtaa, paukahtaa välillä / 

huuto vai huokaus, naurun sukua / alkuääni, joka vapautuu // 

kuin irti repäisty tuohi // 

niin sinuun painaudun

(Aurinkotanssi, s. 31)

"Tulen liike ja pakkasessa rasahteleva puu 

saavat seremoniallisen luonteen, 

kunnes usein kohdin yksinäiseksi tunnistettavan 

tuleen tuijottajan on jatkettava vaellusta, 

tutkailtava sormenjälkiään ja luonnon merkeistä menneisyyttään."

AURINKOTANSSI

"käytän minulle annetun ajan, hetkeni valokeilassa

          kertaan, mitä olen nähnyt
                               ja kuullut pakkasessa
              rasahtelevan puun kuunkierron aikana

tähtitaivaan alla, metsän reunassa
                  olen yksi takajaloillaan seisovista"

AURINKOTANSSI-runoteos 

on ilmestynyt! 

Teosta voi tilata 

kaikkien kirjakauppojen kautta, 

mutta sujuvimmin sen saa kenties 

suoraan Enostone kustantamon 

omasta verkkokaupasta. 

Suora tilauslinkki tässä:

>>> Aurinkotanssi, tilauslinkki

Ja kirjastot ilman muuta! 

Mikäli paikallinen kirjasto 

ei ole tilannut AURINKOTANSSIa, 

hankintapyyntö vain vetämään! 

Aurinkotanssi on kutsu ajattomalle vaellukselle, kohti valoa.

Runon urbaani kertoja palaa luontoon, veden ja tulen äärelle, alkutilaan. 

Hiljaisuudessa, pakkasessa jokainen poissaoleva ääni erottuu 

selvemmin; läheisyys ja yksinäisyys näyttävät molemmat rantansa. 

Poissaolo voi olla vahvinta läsnäoloa. Keskeneräinen perintövene palaa kuviin.

Aurinkotanssi on myös kasvutarina; elämä on luopumista, 

mutta myös tulen tanssia, uusia alkuja, 

“kun valoa on paljon, pieni ikkuna riittää”. 

Kuva: Ieva Repo

AP KIVINEN on monet 

runolavat ja -klubit kiertänyt, 

myös Poetry Slamin 

Suomen mestarina (2015) tunnettu 

jyväskyläläinen runoilija.

Edellinen runoteos, luonnon 

monimuotoisuutta ylistävä, riemukas 

Sudenkorennon siivellä (2024) 

on ilahduttanut kaikenikäisiä 

runojen ystäviä päiväkodeissa, 

kouluissa, kirjastoissa ja kapakoissa. 

Toinen runoteos, kiihkeän 

parisuhteen mukana sykkivä 

Tšernobylin kissat oli 

Tiiliskivi-palkintoehdokkaana (2017).

Olin Helsingissä, Tekstin talolla / Bar Typossa lauantaina 20.9. runokeikalla. 

Ensimmäisen AURINKOTANSSI -keikan perusteella 

näiden runojen luenta vaikuttaa olevan, ainakin esittäjän näkökulmasta, 

jossain määrin meditatiivinen vaellus. 

SUDENKORENNON SIIVELLÄ

runoteoksesta alla tiivis esittely + Ensitahdit-runon luenta.

Runoista voi bongata monia eläinlajeja mielikuvituksellisissa puuhissa. 

Vauhtia piisaa, mutta toki myös tunnelmointia.

Teos löytynee piakkoin myös kirjastoista.

Ja kätevimmin hankinta tapahtuu 

Enostone kustannuksen verkkokaupasta:

>>> Sudenkorennon siivellä -tilauslinkki