LEHDON LAPSET - runosarja 

Iso-Haapasaaren luontopolulla Jyväskylässä

Siitä on nyt kaksi vuotta, kun kaupunki tilasi 

minulta kymmenen runoa Iso-Haapasaaren luontopolulle.

Tällaiset tilausduunit on tietty jännittäviäkin, 

että vastaako lopputulos odotuksia jne. 

Ajattelin että rennolla ranteella ja sykkeellä 

olisi mukava kirjoittaa, 

mutta ihan Sudenkorennon siivellä -kirjan 

hulvattomiin tunnelmiin en kuitenkaan pyrkinyt.

Toivon mukaan näissäkin runoissa on 

kuitenkin jotain monenikäisille retkeilijöille.

LEHDON LAPSET -runosarja valmistui 

jo syksyllä -24, mutta polulle runotaulut vietiin 

kuulemma juuri ennen viime talven lumia. 

Itse tein alkuviikosta pyöräretken Vaajakosken taakse, 

ja kivasti olivat runotaulut siellä 

juuri niillä paikoilla mitä koordinaattori Katriina Niemisen kanssa 

viime syksynä katsottiin. 

Kuvituksen tauluihin on tehnyt Jenni Toikkanen.

Iso-Haapasaaressa pääsee vehreän lehdon tunnelmiin, 

myös jääkauden merkit näkyvät selvästi, 

jännittävä jyrkännekin löytyy... ja nuotiopaikka.

Iso-Haapasaaren luontopolulle 

pääsee myös Jyväskylän paikallisliikenteen 

bussilla S1, jonka päätepysäkiltä 

ei ole pitkä matka kävellä polun alkuun. 

Mukavia retkiä Iso-Haapasaareen!

Tässä vielä 

LEHDON LAPSET -runosarjan 

päättävä runo:

tulemme tähän saareen

kevään herättyä, kesän kypsyessä

mesiangervojen

tuulessa huojuvien hattaroiden

huiskiloiden kukkiessa

juokset juurakoiden päällä, villi lapsi

löydätkö turilaita?

syksyn lehtisateessa

tunnemme toisemme paremmin

polun nousut ja mutkat

nimeämme kiven päälle kääriytyneen

samettisen sammalen

näemme tuohenvalkean valon

ja harmaan varjon ensilumessa

muistamme kesän

kun mollukat mustikat kypsyvät

kun tulemme metsästä

sormet ja suut sinisinä

hymyilemme, lehdon lapset

(c) AP Kivinen

AURINKOTANSSI LUOTTAA VALOON

Kirjamaa-sivustolla raikkaita huomioita 

mun Aurinkotanssi-runokokoelmasta. 

Erityisen mukavalta tuntuu, että "lapsen uteliaisuus, 

ihmettely" on tässä nostettu esille! 

Mun kirjoittaminen etenee paikoin jopa 

naiivin fiilistelyn pohjalta + sanojen soundia seuraillen, 

hienoa jos tämä välittyy!

Suora linkki Kirjamaan juttuun tässä:

> > > Kirjamaa: Aurinkotanssi luottaa valoon

 

Ja tässä muutama lainaus Pasi Luhtaniemen arviosta:

"Olen iloisesti kateellinen. Jyväskyläläisellä 

AP Kivisellä on lahja, jonka suuri osa meistä kadottaa 

siinä vaiheessa, kun murrosikä iskee. Tuota lahjaa 

voisi kutsua lapsen uteliaisuudeksi. Tai leikiksi. 

Se on ihmettelyn kykyä ja ymmärrystä siitä, että 

muoto on sama, katsot sitä sitten taivaankannesta 

tai koppakuoren kiiltävästä selkäpanssarista."

"Aurinkotanssi on valon runoutta, monessa merkityksessä. 

Se katsoo ja tulkitsee näkemäänsä enemmän kuin kuuntelee. 

Katse tekee ympäristöstään havaintoja, jotka osuvat 

välillä riemastuttavan tuoreella tavalla maaliinsa:"

"Valon kolmas ulottuvuus on metafyysinen. 

Kokoelman osat NÄMÄ KÄDET ja SEREMONIA 

vievät lukijan tutkimaan esi-isien viisauksia. 

Porttina toimivat punamullatut piirrokset 

kallion siloisella otsalla. Runoilija kuvailee eteemme 

kivikautisen suvun ja perheen, tietäjän 

ja luonnonuskon viisauden, jota toivoisi 

lukijansakin kuuntelevan."

*

Aurinkotanssi löytyy toivottavasti lähimmästä kirjastosta. 

Jokainen lainaushan kartuttaa kirjailijan Sanasto-korvausta.

Eli ahkerasti myös runoteoksia kirjastosta luettavaksi!

 

Ja jos haluat tukea pienilevikkistä kirjallisuutta, 

tilaa Aurinkotanssi suoraan kustantajan verkkokaupasta:

>>> Aurinkotanssi, kustantajan verkkokauppa

 KOULUVIERAILU

Tällä viikolla olen vieraillut 

Palokan yhtenäiskoululla Jyväskylässä

ja ohjannut sanataidepajoja kaikille alakoulun luokille. 

Huippumeininki ja tunnelmat! 

Hieman ollaan maisteltu kirjainten ja sanojen sointia, soundia 

ja kerätty sanoja simppeliin runomuotokuvaan. 

On myös eläydytty valitun eläimen näkökulmaan.

Mukavia luonnoksia ja avauksia!

Vielä ensi maanantaina vierailen kahdessa luokassa!

Itse olen viihtynyt loistavasti 

iloisten koululaisten kanssa!

 

*

Linkkinä alla pieni esittely/johdanto 

Sudenkorennon siivellä -runoteokseeni, 

joka saattaa innostaa myös koululaisia runoseikkailuun.

SUDENKORENNON SIIVELLÄ siis kirjaston kautta lukuun!

Tai kustantajan verkkokaupan kautta ikiomaksi.

>>> Sudenkorennon siivellä, tilauslinkki  

VALLEY BELOW

akustinen duo keikalla 

Jyväskylän pääkirjaston kulttuurilavalla

ma 26.1. klo 18.

Soitamme valikoiman biisejä meidän omasta tuotannosta. 

Luvassa on englanninkielisen rock-lyriikan, 

sykkivän folkin ja voimapopin tunnelmia.

Tapahtuma on kaikille avoin ja ilmainen.

Tervetuloa!

VALLEY BELOW:

AP Kivinen - sanoitukset, laulu, akustinen kitara, random-huuliharppu

Heikki Jyväsjärvi - sävellykset, laulu/harmoniat, akustinen kitara

Valley Below 2026

(Kuva: Sampo Palkolahti)

Valley Below - Acoustic Duo
muutama livenäyte:

>>> Valley Below: Unison (acoustic duo, live)

>>> Valley Below: No Drama (acoustic duo, live)

KIRJAILIJAESITTELY

Keski-Suomen Kirjailijat ry:n kotisivuilla, jäsenten esittelyvuorossa 

tuttu kaveri, tässä suora linkki esittelyyn:

>>> AP Kivinen (K-S Kirjailijat, esittely)

Kuva: Anne Kalliola / Jyväskylän kirjamessut 2025

Ja lyhentämätön esittelyni myös tässä:

Olen länsirannikolla, merituulissa kasvanut 

Kokkolan juniori. Opiskelupaikka toi minut Jyväskylään 1991, 

ja olen vahvasti kotiutunut myös tänne järvien keskelle. 

Koulukseltani olen puhe- ja ilmaisukasvatukseen/draamaan erikoistunut 

luokanopettaja. Vahvan jäljen jättivät myös englannin kielen ja kirjallisuuden 

opinnot Kentin yliopistossa, Canterburyssä 1992-93. 

Opetustyössä olin täysipäiväisesti noin 12 vuoden ajan; 

nykyisin ohjaan lähinnä kirjoittamisen työpajoja kaikenikäisille kirjoittajille. 

Tätä esittelyä kirjoittaessa olen julkaissut mm. neliosaisen 

Ahtola-runosarjan sekä Sudenkorennon siivellä -runoteoksen 

kaikenikäisille runojen ystäville.

Näin etäisyyden päästä on helppo todeta, että sanat heräsivät 

eloon, alkoivat soida musiikin kautta. Puhutaan 70-luvusta 

ja lapsuuden kodista, jossa radio oli aina auki. 

Korviin kantautui jatkuvasti tuon ajan jytää ja iskelmää; 

iskeviä kertosäkeitä hoilattiin porukalla 

myös pihaleikeissä. Jee, jee -henki ja pidä huolta -tyyliset 

hokemat jättivät jälkensä. Strawberry Fields Forever. 

Teinivuosina meno vain yltyi; post-punkin ja uuden aallon 

persoonalliset biisintekijät näyttivät, miten kiteyttää iskevästi 

jotain inhimillistä, olennaista. Miten luonnollista, että ensimmäiset 

todelliset omat kirjoitukseni olivat biisintekstejä englanniksi. 

Tulppa aukesi, ja koko sen genren “perimä” kiteytyi 

Valley Below -kokoonpanossa. Tekstille oli välitön tilaus, 

kun muusikkofrendi sävelsi sitä mukaan kun kirjoitin.

you know, I used to be a driver
long and straight was the road - to the bottom line
what a way to drive, I was divine
well you know, I used to be a driver - now I’m the vehicle

(Valley Below: Demolition Derby, 2010)


Myös kirjoitettu runous lyöttäytyi vaivihkaa, väistämättä mukaan. 

Kiitos kirjastolle! Yhtäkkiä vetävän runokokoelman 

lukeminen vastasi lempibändin albumin kuuntelua. 

Samaan aikaan, vuosituhannen alussa, runoklubikulttuuri 

alkoi rantautua toden teolla meillekin. Halpaa kaljaa ja runoja -hengessä 

lava oli vapaa, mikki auki. Ainoa kriteeri oli, että teksti/setti 

oli omaa tuotantoa. Tässä vaiheessa kuvioihin tuli myös Poetry Slam. 

Lyhyen, kolmen minuutin setin iskevyydessä ollaan lähellä runouden 

pop/rock-musiikkia. Ja siitä maaperästä alkoi kasvaa oma runoilmaisuni. 

Toisin sanoen, katutason havaintoja, sanojen rytmiikkaa ja soundia, 

ripaus beat-henkeä. Syntyi näköisiäni, proosamaisia runoja, 

joissa on usein mukana lapsuuden ja nuoruuden kuvastoa.

maa 

on martaana 

vielä kolmantena 

adventtina

tehdään matkaa

keskellä kuun maisemaa

tule!
puolitetaan pimeä
jaetaan musta ja lumeton
joulun odotus
tetris
tämä on hyvää
ajanvietettä
yksinäisyyttä, vastakohtia
kuumetta, kylmiä
luonnonlakeja
vastaan
tehdään myyräntyötä
tule!
ollaan tähdenlento
kuu ja apollo

(Tšernobylin kissat, 2016)


Vuosia kirjoittamista ja avoimia mikkejä, keikkoja… 

runoklubeja, festareita. Jyväskylä, Helsinki, Tallinna, Tartto, Pariisi, 

Leeuwarden, Lissabon. Matkan varrella sanottava kiteytyy. 

Lopputulos on nähtävissä, luettavissa neliosaisen 

Ahtola-runosarjani teoksissa. Sarjan päätösosa, Aurinkotanssi 

ilmestyi juuri syksyllä 2025. Siinä runon urbaani kertoja 

hakeutuu juurille, alkukantaisiin maisemiin.

kosketan kädenjälkiä
kallion uurteisella otsalla

kauan sitten täällä käyneen sukulaisen
samankokoiset kädet

elämänviivat vastakkain

koskettavat, kuiskaavat

sisälläni on ontelo

mitä kohti kurkotan
mitä valottoman taskuun istutan

olen peloton olento


(Aurinkotanssi, 2025)

Runoretki jatkuu. Toivottavasti myös sudenkorennon 

lento ja leikki pysyy matkassa mukana.


Tämä liljakukko ei kursaile
se vinkuu ja kitisee
ja sukeltaa sitten
sittiäisten keskelle:
Tässä teille tulista ruohonjuurikamaa!


(Sudenkorennon siivellä, 2024)

MATKALLA KOHTI NATIIVIA,

ALKUPERÄISTÄ JA LUONNOLLISTA

Sanomalehti Keskisuomalaisessa juttua Aurinkotanssista.

Verkkosivuilla juttu maksumuurin takana, tässä linkki:

>>> Aurinkotanssi, KSML (30.12.2025)

Ja tässä muutamia lainauksia Teppo Kulmalan arviosta:

"Runoilija kulkee yhä syvemmälle 

kohti natiivia, alkuperäistä ja luonnollista. 

Erityisen vaikuttavasti tämä tapahtuu, kun hän tuntee 

käsiensä painautuvan 

kalliomaalauksen tekijän kädenjälkiin. 

Kaukaisten aikojen toimet tunnetaan tässä 

hetkessä, omissa käsissä."

olen täällä vieraana, vedestä noussut / 

maalle asettunut, paikkani ottanut kädellinen / 

kävelen, keräilen havaintoja // 

vanhan mestarin perintö pysyy mukana / 

kaikki nämä vuodet hän on hyvä kätilö // 

kysymykset ovat paarmoja, vastaukset kotiloita

(Aurinkotanssi, s.9)  

"Tulen äärellä hän on nuotiomeditaatiossa, muistaa kesän 

ja kuulee liekeissä vapautuvassa alkuäänessä 

vedenpaisumusta enteilevän rakkaussuhteen jännitteet, 

ja myös maisemaan sulautuvan tasapainon."

notkea liekki muuttaa muotoa, hiilloksen punahehku // 

pihkan kyynel sekoittuu mahlaan // 

puu rasahtaa, paukahtaa välillä / 

huuto vai huokaus, naurun sukua / alkuääni, joka vapautuu // 

kuin irti repäisty tuohi // 

niin sinuun painaudun

(Aurinkotanssi, s. 31)

"Tulen liike ja pakkasessa rasahteleva puu 

saavat seremoniallisen luonteen, 

kunnes usein kohdin yksinäiseksi tunnistettavan 

tuleen tuijottajan on jatkettava vaellusta, 

tutkailtava sormenjälkiään ja luonnon merkeistä menneisyyttään."

AURINKOTANSSI

"käytän minulle annetun ajan, hetkeni valokeilassa

          kertaan, mitä olen nähnyt
                               ja kuullut pakkasessa
              rasahtelevan puun kuunkierron aikana

tähtitaivaan alla, metsän reunassa
                  olen yksi takajaloillaan seisovista"

AURINKOTANSSI-runoteos 

on ilmestynyt! 

Teosta voi tilata 

kaikkien kirjakauppojen kautta, 

mutta sujuvimmin sen saa kenties 

suoraan Enostone kustantamon 

omasta verkkokaupasta. 

Suora tilauslinkki tässä:

>>> Aurinkotanssi, tilauslinkki

Ja kirjastot ilman muuta! 

Mikäli paikallinen kirjasto 

ei ole tilannut AURINKOTANSSIa, 

hankintapyyntö vain vetämään! 

Aurinkotanssi on kutsu ajattomalle vaellukselle, kohti valoa.

Runon urbaani kertoja palaa luontoon, veden ja tulen äärelle, alkutilaan. 

Hiljaisuudessa, pakkasessa jokainen poissaoleva ääni erottuu 

selvemmin; läheisyys ja yksinäisyys näyttävät molemmat rantansa. 

Poissaolo voi olla vahvinta läsnäoloa. Keskeneräinen perintövene palaa kuviin.

Aurinkotanssi on myös kasvutarina; elämä on luopumista, 

mutta myös tulen tanssia, uusia alkuja, 

“kun valoa on paljon, pieni ikkuna riittää”. 

Kuva: Ieva Repo

AP KIVINEN on monet 

runolavat ja -klubit kiertänyt, 

myös Poetry Slamin 

Suomen mestarina (2015) tunnettu 

jyväskyläläinen runoilija.

Edellinen runoteos, luonnon 

monimuotoisuutta ylistävä, riemukas 

Sudenkorennon siivellä (2024) 

on ilahduttanut kaikenikäisiä 

runojen ystäviä päiväkodeissa, 

kouluissa, kirjastoissa ja kapakoissa. 

Toinen runoteos, kiihkeän 

parisuhteen mukana sykkivä 

Tšernobylin kissat oli 

Tiiliskivi-palkintoehdokkaana (2017).

Olin Helsingissä, Tekstin talolla / Bar Typossa lauantaina 20.9. runokeikalla. 

Ensimmäisen AURINKOTANSSI -keikan perusteella 

näiden runojen luenta vaikuttaa olevan, ainakin esittäjän näkökulmasta, 

jossain määrin meditatiivinen vaellus. 

LIPPAKISKAN KIRJAMESSUT 

Esiinnyn pitkästä aikaa Helsingissä, 

Lippakiskan kirjamessuilla

sunnuntaina 17.8.2025. klo 10-13. 

Esitän valikoiman runoja 

Sudenkorennon siivellä -teoksesta.

Nämä runot toimivat kaikenikäisille kuulijoille.

Lippakiskan kirjamessut 15.-17.8.2025

Arabianaukiolla (Intiankatu 1) 

Linkki tapahtuman ohjelmaan tässä: 

>>> Lippakiskan kirjamessut, ohjelma

Ohessa pieni esittelyvideo 

Sudenkorennon siivellä -teoksesta:

Valley Below (Acoustic Duo)

Live at the Writer's House, Jyväskylä (16.11.2013)

How! 

Aikamatka kymmenen vuoden taakse. 

Tuolloin meidän Valley Below teki akustisen duo-keikan 

mun Valloittaja-runokirjan julkkareissa.

Alla Tube-linkki keikan audio-tallenteeseen.

Biisit tuolloin:

Spring Fair

With the Muse

Unison

In Gratitude

Blue-Collar-Bill

Prairie Rose

My Oyster

Rubber Time

Demolition Derby

No Drama

AP Kivinen - laulu, akustinen kitara, huuliharppu

Heikki Jyväsjärvi - laulu / harmoniat, akustinen kitara

Sävellykset: Heikki Jyväsjärvi, paitsi Prairie Rose: AP Kivinen

Sanoitukset: AP Kivinen

Keikan tallennus: Tenho Tornberg

 

Miten korkealle voi lentää lintu?

Tässä uudelleen postattuna

pieni runoilija-henkilökuva videon muodossa.

Runokatkelmat Valloittaja -teoksesta (s.100). 

Videon kuvasi ja editoi Sampo Palkolahti.

Runokävely 6.7.2023 

Jyväskylän Harjun ja Seminaarinmäen poluilla 

Tätä on ollut ilo järjestää! Eli tänä kesänä kolmas kerta runokävelyä 

Jyväskylän Harjun ja kampuksen poluilla!

Eino Leinon, runon ja suven päivänä 

sateet taukosivat... ja liikkeellä oli huikeat satakunta kuulijaa! 

Huippujuttu! Kiitos runoilijat Kristian Blomberg, 

Terhi Forssén, Salla Kaarin Kalkas ja Lauri Rikala, 

upeaa sanataidetta saatiin kuulla. 

Ja kiitos Keski-Suomen kirjailijat ry.

(Kuva: Suvi Valli)

Lähtö Harjun kiviportaiden keskitasanteelta.

Kuvan keskellä runoilijat: Salla Kaarin Kalkas, Kristian Blomberg, 

Terhi Forssén ja AP Kivinen. 

Lauri Rikala tuli mukaan perhepuiston lavalle.

(Kuva: AP Kivinen) 

Huikeat satakunta runon ystävää liikkeellä!

(Kuva: AP Kivinen)

Terhi Forssén esitti runoja mm. esikoisteoksestaan 

"Sinä olet ääni minä olen hiljaa".

(Kuva: AP Kivinen)

Harjun eteläisellä rinteellä Salla Kaarin Kalkas
esitti runoja mm. uunituoreesta
"Yö etsii ruosteista siivilää" -teoksesta.

(Kuva: AP Kivinen)

Mäki-Matin perhepuiston lavalla
Lauri Rikala esitti julkaisematonta tuotantoa... ja yleisö sai nauttia
hänen omintakeisista aforismeistaan.

(Kuva: AP Kivinen)

(Kuva: AP Kivinen)

Pysähdys Moirislammen kivipaasien luona.
Kristian Blomberg oli valinnut runokävelylle tekstejä
mm. Valokaaria -teoksesta.

(Kuva: AP Kivinen)

(Kuva: AP Kivinen)

Vanha sepän pajan luona Seminaarinmäellä.
Salla Kaarin Kalkas.

(Kuva: AP Kivinen)

(Kuva: Terhi Forssén)

Itse keskityin pääasiassa käytännön järjestelyihin... tässä kuitenkin
 meneillään julkaisemattoman runosikermän esitys.

(Kuva: AP Kivinen)


Runokävelyn päätös Kirjailijatalon puutarhassa.

(Kuva: AP Kivinen)

Runokävely - Säkeiden jäljillä 2023

Jyväskylän Harjun ja Seminaarinmäen poluilla

Eino Leinon, runon ja suven päivänä

to 6.7.2023 klo 16.

( Lähtö Harjun kiviportaiden keskitasanteelta. )

Runokävelyllä esiintyvät runoilijat:

KRISTIAN BLOMBERG on Jyväskylään hiljattain paluumuuttanut runoilija.

Jos kielellä voi ottaa valokuvia, Blomberg työskentelee pimiössä.

Häneltä on ilmestynyt neljä runokirjaa sekä

uusimpana yhdessä Olli-Pekka Tennilän kanssa kirjoitettu

"Itseään täydentävä raunio. Fragmentin poetiikkaa."

TERHI FORSSÉN etsii runoudessa ja runoudesta ilon suikaleita, 

myös vakavasti sukeltaen. 

Hänen esikoisrunoteoksensa ”Sinä olet ääni minä olen hiljaa” 

ilmestyi viime vuonna, ja parhaillaan hän viimeistelee toista runokirjaansa.

SALLA KAARIN KALKAS on Jyväskylään hiljattain paluumuuttanut runoilija, 

jonka keväällä ilmestynyt toinen runoteos "Yö etsii ruosteista siivilää" 

luottaa kielen kykyyn muodostaa yhteyksiä 

sinne missä niitä ei ensisilmäyksellä ole.

LAURI RIKALA on aforisti ja esseisti, joka luotaa ihmisen 

sielullisia risteämiä, mutta ei unohda ympäröivää maailmaakaan. 

Hän valmistelee kolmatta aforismikokoelmaansa. 

Harjulta löytyy kaksi hänen aforismeillaan varustettua kivipenkkiä.

AP KIVINEN on kolme runokirjaa julkaissut, 

monenlaisia runolavoja kiertänyt Poetry Slam -kävijä, 

joka johdattaa kuulijat runokävelylle.

Keski-Suomen Kirjailijat ry. mahdollistaa runokävelyn järjestämisen.

HEHKUMA

Kuva: AP Kivinen

Jyväsjärven ranta aamuyöllä, auringon noustessa... 

kuvassa laakeriseppeleitä ja tohtorinhattuja.

Vajaa vuosi sitten, kesäkuussa 

sain Jyväskylän yliopistolta jännittävän työtarjouksen; 

runon kirjoittaminen 

ja esittäminen promootion iltajuhlassa... 

jos kirjoittaminen on jotain opettanut, niin kärsivällisyyttä... 

lähdin siis tutkimaan, millaisia ajatuksia 

näin spesiaali konteksti tuo mieleen... 

takautumia tuli myös omasta graduajasta... 

Sartren näytelmät ja filosofia eivät välttämättä 

päätyneet tekstiin... mutta toivoin, että jotain tutkijuudesta, 

ihmettelystä saisin omalla tavallani kiteytettyä... 

ja tulihan hehkuma -runosta näköiseni... 

ja sen esitys oli siis lauantai-iltana 20.5...

 

koska omia tekemisiään kyseenlaistaa jatkuvasti, 

oli todella palkitsevaa kuulla kommentteja ja ajatuksia, joita runo herätti 

erilaisista (tutkija)taustoista tulevien kuulijoiden mielissä... 

useimmat eivät runoklubeilla ole käyneet, 

joten ns. skenen ulkopuoliset reaktiot voivat olla raikkaita, freesejä... 

ja taas kerran voi todeta, että tekee hyvää hypätä 

tutun reviirin ulkopuolelle... 

olen otettu, ja hämmentynyt tästä mahdollisuudesta... 

ja jokaisesta kommentista jonka sain; 

kerta kaikkiaan mielenkiintoinen ilta.... 

tähän loppuun hehkuma -runosta pieni tiiseri, 

välähdys, jossa on mulle ominaista pilkettä silmäkulmassa: 

"poimin kovakuoriaisen, valossa sinertävän / 

kilpi heijastaa kasvoni // 

olen täällä vieraana, varisten heimosta"

                                    mutta jatketaan saarnaa

                                    työtä, tehokasvatusta

                                    muistuttaa urheilusuoritusta, parempia tuloksia

                                    rakennusaineeksi suoraa, oksatonta koivua

                                    näin pysyy pystyssä

                                    kolmijalkainen jakkara, kun kaikki on kunnossa

                                Ylläoleva pikkuparlamentti -osaston runo tuli mieleen 

                                jostain syystä juuri nyt. 

                                Runo löytyy viimeisimmästä runoteoksestani 

                                Tulen maasta jossa odotetaan uutta kevättä (Reuna 2020). 

                                Videoklipissä teoksen lyhyt esittely julkaisukeväänä. 

TIVOLI / HUVIPUISTO

Sana-askartelua, vol XYZ. 

Jos / kun kirjoitushomma meinaa mennä vakavaksi,

tekee hyvää irrotella tavalla tai toisella.

Viime kesänä kirjoittelin muutaman päivän ajan

tivoli -aiheen pohjalta rennolla ranteella;

kehittelin aiheeseen alter egon: Runo-Risto-Reipas.

Lopputulos näkyy alla.

Aika näyttää, mitä tälle tekstille tapahtuu, mutta olkoon se nyt tässä

blogissa tällaisena versiona.

Sinänsä tuttua tuo lapsenomaisuus… ja että kertojalla on

näkökulmia, perspektiiviä kaikkiin ikäkausiin.

Ja tuttua sanastoa; sisäinen valloittaja herää eloon.

Neulanreikäkuva Suomen tivolin maailmanpyörästä.
Kuva otettu Converse-kenkälaatikolla.
Kuva: AP Kivinen

                                                    HUVIPUISTOHUMALA

                                  maailmanpyörän luuranko on noussut
                                                            illan ja yön aikana kattojen ylle

                         kerran vuodessa karavaani saapuu

                                          keskustan reunalle

                                          aukiolle, joka toimittaa parkkipaikan virkaa

                                              joutomaa, vanhemmat puhuvat

                    täällä katutaiteilijat, kulkukoirat ja -kissat

                                     kokoontuvat, tapahtuu asioita

                                          tänä iltana ei tunneta maan vetovoimaa

                          ollaan hetki ilmassa, saippuakuplia  

  

                                                 rissanen kailottaa, että kuuluu heimoon

                                hän hyppää vielä maata kiertävien 

                                                                vankkureiden kyytiin

                                            ei enää monta vuotta, siis ihan kohta

                               tänä kesänä isosisko ja saara 

                                                        hakivat lipunmyyjiksi, niillä on kirkasta 

                       huulipunaa ja meikit, poikakaverit

                          kuvittele ensimmäinen kerta, kierros 

                                                                vuoristoradan huippukohta 

                                                       korkealla kuin brontosauruksen kaula

                                    tiedustelijan katse, haukan silmä erottaa

                                                              kolme uudisraivaajaa ruuvaa 

                   maailmanpyörään ensimmäistä pussauskoppia

                                            mielessä pyörii jo loppukesän 

                               värikäs ilta, venetsialaiset

                                                      sateenkaarivalot välkkyvät hämärässä

                                       kaikki on erilaista, ilotulitusta

                                                        ruosteiset ruusut eivät erotu

                             turbokarusellin avoautossa, vauhti kiihtyy

                                     karnevaalimusiikki pauhaa, säestää kiljumista

                                                 kotikadun kerrostalot huojuvat

                                viikinkilaivan heilurissa

                                                       aallot nousevat

                                                               korkkiruuvi kiertyy mahanpohjassa

                            kurkkusalaatti, sinappi ja makkara sekoittuvat 

                                               viininpunaiseen hattaraan

                                           mustekalan lonkerot ojentuvat

                          raajat nousevat ja laskevat

                                        liitokset natisevat, akseli huokaa

                                     mekaanisen tanssin, transsin tahdissa

                                                           maisemat vaihtuvat, olen valloittaja

                                          vuodet vyöryvät silmissä, suonissa

                                 teinivartalo puhkeaa kukkaan

                                       kiihkeä ensisuudelma

                                            sohaisu saa syttymään

                                               tunnen lisääntyvät kierrokset

                            odotuksen, jännityksen jälkeisen täyttymyksen 

                                               maistan myös pettymyksen

                                    sokerihuurteisen 

                                              huimauksen, huvipuistohumalan

© AP Kivinen 2023

Neulanreikäkuva Suomen tivolin karusellista.
Kuva otettu pyöreällä peltipurkilla.
Kuva: AP Kivinen