LEHDON LAPSET - runosarja 

Iso-Haapasaaren luontopolulla Jyväskylässä

Siitä on nyt kaksi vuotta, kun kaupunki tilasi 

minulta kymmenen runoa Iso-Haapasaaren luontopolulle.

Tällaiset tilausduunit on tietty jännittäviäkin, 

että vastaako lopputulos odotuksia jne. 

Ajattelin että rennolla ranteella ja sykkeellä 

olisi mukava kirjoittaa, 

mutta ihan Sudenkorennon siivellä -kirjan 

hulvattomiin tunnelmiin en kuitenkaan pyrkinyt.

Toivon mukaan näissäkin runoissa on 

kuitenkin jotain monenikäisille retkeilijöille.

LEHDON LAPSET -runosarja valmistui 

jo syksyllä -24, mutta polulle runotaulut vietiin 

kuulemma juuri ennen viime talven lumia. 

Itse tein alkuviikosta pyöräretken Vaajakosken taakse, 

ja kivasti olivat runotaulut siellä 

juuri niillä paikoilla mitä koordinaattori Katriina Niemisen kanssa 

viime syksynä katsottiin. 

Kuvituksen tauluihin on tehnyt Jenni Toikkanen.

Iso-Haapasaaressa pääsee vehreän lehdon tunnelmiin, 

myös jääkauden merkit näkyvät selvästi, 

jännittävä jyrkännekin löytyy... ja nuotiopaikka.

Iso-Haapasaaren luontopolulle 

pääsee myös Jyväskylän paikallisliikenteen 

bussilla S1, jonka päätepysäkiltä 

ei ole pitkä matka kävellä polun alkuun. 

Mukavia retkiä Iso-Haapasaareen!

Tässä vielä 

LEHDON LAPSET -runosarjan 

päättävä runo:

tulemme tähän saareen

kevään herättyä, kesän kypsyessä

mesiangervojen

tuulessa huojuvien hattaroiden

huiskiloiden kukkiessa

juokset juurakoiden päällä, villi lapsi

löydätkö turilaita?

syksyn lehtisateessa

tunnemme toisemme paremmin

polun nousut ja mutkat

nimeämme kiven päälle kääriytyneen

samettisen sammalen

näemme tuohenvalkean valon

ja harmaan varjon ensilumessa

muistamme kesän

kun mollukat mustikat kypsyvät

kun tulemme metsästä

sormet ja suut sinisinä

hymyilemme, lehdon lapset

(c) AP Kivinen