maanantai 30. marraskuuta 2020



KUU JA APOLLO

Linkkinä luenta runosikermästä, 
joka sijoittuu kaamoksen keskelle, adventin aikaan.



maa 
on martaana
vielä kolmantena 
adventtina
tehdään matkaa
keskellä kuun maisemaa
tule
puolitetaan pimeä
jaetaan musta ja lumeton
joulun odotus
tetris
tämä on hyvää
ajanvietettä
yksinäisyyttä, vastakohtia
kuumetta, kylmiä
luonnonlakeja 
vastaan
tehdään myyräntyötä
tule
ollaan tähdenlento
kuu ja apollo 


AP Kivinen (2016)

perjantai 16. lokakuuta 2020

AP Kivinen: Tulen maasta jossa odotetaan uutta kevättä
(Kirjamies-blogi, 15.10.2020)


Kaikki tässä ajassa tuntuu tiivistyvän odottamiseen. Moni meistä on tietoisesti tai tiedostamattaan suunnannut ajatuksensa koronaepidemian jälkeiseen aikaan. Kaikkeen siihen, mitä juuri nyt ei voi tehdä, mutta joka tulee mahdolliseksi sitten myöhemmin.
            Ehkä tästä syystä jyväskyläläisen AP Kivisen keväällä julkaistu kolmas runokokoelma Tulen maasta jossa odotetaan uutta kevättä istuu erinomaisen hyvin juuri tähän aikaan. Vaikka kirjan nimi henkii odotusta, keskittyvät kokoelman runot tiukasti tähän hetkeen ja siihen, mitä ihminen näkee ja kokee ympärillään juuri nyt.
            Kivisen runoissa kertoja tekee osittain arkipäiväisiä, osittain universaaleja havaintoja ympäristöstään. Loppusointuja ei ole, mutta runoissa on silti omanlaisensa, ikään kuin kadulla kävelevän miehen poljento. Sävy on hyväksyvä, ja havainnot teräviä. Kivisen runot avaavat lukijassaan monenlaisia mielikuvia, mikä käy ilmi jo koko kirjan avausrunosta:


                        meren takana, metsän taskussa maa

                        niin paljon leipää, ei ehditä syömään


Pelkästä luontofiilistelystä kirjassa ei kuitenkaan ole kyse, sillä jo seuraavassa runossa ympäristö on vaihtunut kaupunkiin. Kevät on saapunut, kahvilat avaavat terassejaan, kaikessa ympärillä olevassa on uuden alku.
            Kivinen tunnetaan lavarunouden Suomen mestarina, mikä näkyy myös tämän kokoelman runoissa. Niistä saa helposti otteen, ja lukeminen soljuu mukavasti. ”Helppous” ja lähestyttävyys ei tee runoista kuitenkaan sisällöllisesti tyhjiä. Vaikeaselkoisempiakin runoja mahtuu joukkoon, mutta kirjan loppuun on liitetty lukijaystävällisesti luettelo muutamasta kryptisemmästä termistä. Puhuttelevampia kirjan runoista ovat kuitenkin sellaiset, jotka avautuvat ilman erillisiä selitteitä.
            Kokoelma on jaettu seitsemään jaksoon, ja kunkin alle on asetettu eri määrä runoja. Jaksojen otsikot sitovat runot kokonaisuuksiksi, ja niistä saa lisää avaimia tulkintaan. Sama sana saattaa esiintyä useammankin kerran ja eri merkityksessä. Esimerkiksi turvapaikalla viitataan turvapaikanhakijoihin, mutta kokoelman loppupuolelle se laajenee tarkoittamaan maapalloa, joka on turvapaikka meille kaikille kylmän avaruuden keskellä:


                        painajainen ei jätä rauhaan

                        kidutusta olla mukana tässä elokuvassa

                        eletään kuin lajin viimeiset edustajat

                        ei myönnetä, että meillä on käytössä
                        vain tämä yksi, yhteinen turvapaikka


Ja siitähän ilmastonmuutoksen täyttämässä maailmassa on kyse. Kaikki tietävät, että ilmastonmuutos etenee ja se tulee aiheuttamaan maailmassa valtavia mullistuksia. Juna kulkee, mutta kenelläkään ei ole halua, uskallusta tai kykyä kääntää sitä toiselle raiteelle. Tuho on kirjoitettu systeemin ytimeen.
            Muutamaa synkkää hetkeä valaisee kuitenkin voittopuolisesti valoisat runot. Kohta on liian myöhäistä, mutta ei kuitenkaan aivan vielä. Täysin tasalaatuisena kokoelmaa ei voi pitää, mutta parhaimmillaan Kivisen runot antavat toivoa paremmasta tulevaisuudesta:


                        en kaipaa edellistä elämää

                        voin aina palata sinne, missä meren ja taivaan
                        laajakankaassa ei ole saumoja

                        sinisen sävyt sulautuvat, syvenevät
                        olen valosta kylläinen

                        minne ikinä menenkin, mustarastas
                        puhuu minulle tuttua kieltä


(Esko Juhola, Kirjamies-blogi, 15.10.2020)


Tässä linkki vielä Kirjamies-blogiin, arvion alkuperäiselle sivulle:

torstai 8. lokakuuta 2020

Savonrannan päiväkirjasta, syyskuussa 2020

Vietin syyskuussa pari viikkoa 
Ruusintorpan kirjailijaresidenssissä Savonrannassa.

Tulen Jyväskylästä, Savonlinnan kautta. 
Olen julkisten kulkuyhteyksien varassa, joten perille, Savonrannan kylälle 
kulkee Savonlinnasta yksi bussivuoro, iltapäivästä klo 14.15. 
Kerimäeltä eteenpäin olen ainoa matkantekijä.

Majoitun Ingantupaan ja teen pyörällä pikaisen kierroksen kylän ympäri. 
Käyn ruokakaupassa, joka on onneksi sopivan lähellä. 

 
















Aamut aloitan kävelyllä: kylän raitti, Sahalampi, Myllymuseo ja satama. 
Muutamana aamuna pulahdan järveen. Se päräyttää päivän käyntiin.
Sitten aamupalaa ja merkintöjä muistikirjaan. 
Ehkä sieltä kypsyy vielä ajatuksia neljänteen runokokoelmaan.

Pääosin keskityn kuitenkin lastenromaanin kirjoittamiseen. 
Siitä on näillä näkymin tulossa kaksiosainen. 
Ensimmäinen osa on viimeistelyvaiheessa. Ja Ingantuvassa alan ’takoa’ toista. 
Sen synopsis on hahmottunut ensimmäistä tehdessä. 
Aika näyttää, miten nämä tulevat julki.

Iltapäivästä ruokatauko. Kokkailen ja kuuntelen radiota. 
Koronan värittämät uutiset eivät päde täällä, hiljaisella syrjäseudulla. 
Aivan kuin Savonranta olisi irrallaan, toinen todellisuus.

Alkusyksyn aurinkoisena iltapäivänä tarkenee istuskella, kahvitella 
ja lueskella tuvan laiturilla. Vaihtelun vuoksi käyn iltapäiväkahvilla 
myös Lounaskahvilassa, joka on auki neljään asti. 
Siellä syön myös herkullisen lohikeiton. 
Muutaman paikallisen kanssa puhutaan maailman menosta. 

Kylä ja raitti on juuri niin hiljainen kuin osasin odottaa. 
Edes ainoa kapakka ei ole auki kuuden jälkeen, perjantainakaan.

Alkuillasta, valoisan aikaan teen muutaman tunnin pituisia souturetkiä. 




Myös pyörä on käytössä. Kylän läheltä löytyy 
Orivirran saarto, joka on muinaisen linnan paikka. 
Kiviröykkiöt ovat aavistus perustuksista. 
Kronikoiden mukaan satapäinen kasakkajoukko tuhosi linnan 
25-vuotisen sodan aikaan, 1500-luvun lopussa.

Yhtenä iltapäivänä pyöräilen kymmenkunta kilometriä maantietä pitkin 
pohjoiseen, Säimenen suuntaan. Metsää, metsää ja järven selkää. 
Pariskunta lenkillä. Muutamia ohittavia autoja. Kaksi sateenkaarta taivaalla.

Kylän ilmoitustaululta bongaan Paasveen piru–risteilyn, jonne hyppään 
lauantaina mukaan. Paasselkä on meteoriittikraateriin syntynyt järvi. 
Virallisesti tämä varmennettiin porauksilla vasta 1999. 
Järvi tunnetaan myös valoilmiöistä, joita selitetään mm. järven pohjasta 
purkautuvan metaanin aiheuttamaksi. Järven alla olevat kiisuesiintymät 
saavat aikaan magneettisia häiriöitä, joten aika on luonut 
kansan suussa tarinoita ja legendoja. 

Kuvaan jää aava Saimaan selkä. 

Saimaan aavalla





















Kolme proosallista hetkeä Savonrannan syyskuussa: 

1.
Illansuussa käyn soutelemassa. Pitkulaisen Koskilammen toisesta päästä pääsee 
pujahtamaan avaramman Kaidan puolelle. Uoma on kapea. Ensimmäisellä kerralla 
veneen pohja kolahtaa kiviin. Toisella kerralla olen jo vanha tekijä: vene lipuu 
äänettömästi kapean, salmentapaisen läpi. Ilta asettuu, veden pinta on tyyni. 
Usva alkaa nousta. Metsässä ei liikahda lehtikään. Idylli, joku sanoisi. 
Ainostaan vasen airo narahtelee hankainta vasten. Lopetan soutamisen, syvä 
hiljaisuus. Neljä joutsenta lipuu kuvaan: kaksi aikuista, kaksi nuorempaa, harmaanvalkeaa. 
Ilta hämärtyy, viilenee. Tuntuu kuin olisin täällä ainoa ihminen. Eräällä tavalla olenkin. 
Palaan rantaan. Tulet saunaan. Ingantuvan laiturilla, kaukana kaupunkien valoista, 
huimaavan kirkas tähtitaivas.

2.
Soittelen Ingantuvassa kitaraa. Päivällä, Myllymuseon valokuvanäyttelyssä 
luen, että savonrantalaisella pelimannilla, Juho Villasella ei ollut vakituista asuinpaikkaa, 
osoitetta. Hän oli renki, kiertolainen, joka viihdytti kyläläisiä jouhikkoa soittaen. 
Puhutaan 1800-luvun lopusta. Tuolloin tanssittiin jollain Savonrannan silloista. 
Kerrotaan, että jossain vaiheessa kylän nuoriso kyllästyi jouhikon ääneen. 
Joten Villaselle lahjoitettiin viulu. Jouhikosta tuli naulalaatikko. 
Myöhemmin Villanen kunnosti sen uudelleen soittokuntoon. Minä soitan ja laulan, 
lainaan Dylania, Youngia ja muuta universaalia. Otan lomaa, irrottaudun omista sanoista. 
Depeche Moden ’Shake the Disease’ on ollut yksi koronavuoden lohtubiisi. 
Pääsen toiseen olotilaan. Samat laulut soivat joka kerta hieman eri sävyissä.

3.
Myllymuseon kupeesta löydän pienen pitkulaisen saaren. Kävelin tästä monta kertaa ohi. 
Nyt huomasin. Siltakin on ehjä. Jos minulla olisi vielä leikki-ikäinen lapsi, 
tänne tehtäisiin eväsretki. Tänne voi kuvitella tutkimusmatkan, maailman reunan. 
Lapsikin tajuaa, että puron armoille ei kannata suistua. Vesi ei yllä 
polven korkeudelle, mutta virta on sen verran vuolas, että siinä voi kompastua, 
kolhia itsensä kiviin. Lapsen silmissä keikkuu kaarnalaiva, tämä on suuri joki, Mississippi. 
Ja täällä on penkki. Ja muistat eväsleivät. Kysyt, joko syödään.



Kiitän Kansan sivistysrahastoa residenssipaikan myöntämisestä, irtioton mahdollisuudesta 
- ja Taiteen edistämiskeskusta 1,5 kuukauden korona-apurahasta 
kaunokirjallista työskentelyä varten.

Linkkinä runoaamiainen, valikoima tekstejä kolmesta kokoelmastani:




Ja tässä vielä linkki alkuperäiseen juttuun, Kansan sivistysrahaston sivuille:
 

keskiviikko 26. elokuuta 2020



RATA
kirjoituskilpailu ja antologia

Olen mukana Reuna Kustantamon ja Kymi Libri 2021-kirjamessujen 
järjestämän RATA-kirjoituskilpailun raadissa 
lukemassa ja valitsemassa tekstejä 
kesällä 2021 julkaistavaan antologiaan. 

RATA-kilpailuun voi osallistua ennen julkaisemattomalla 
kaunokirjallisella tekstillä.
Voit sijoittaa tapahtumat junanvaunuun, asemalle 
tai radanvarteen - tai käyttää raiteita ja junan jyskettä symbolina, kertoa 
raiteilla pysymisestä, ajautumisesta sivuraiteelle. 
Kiskot ovat yhdistäneet ihmisiä ja toisaalta myös erottaneet, 
juna on vienyt pois. Asemien odotustiloissa on nähty monenlaisia 
kohtaamisia, jälleennäkemisiä ja jäähyväisiä.

Tekstit lähetetään sähköpostilla osoitteeseen: kilpailu@reunalla.fi
Reuna Kustantamon sivuilta: www.reunalla.fi 
löytyvät tarkemmat ohjeet tekstien lähettämistä varten. 

Kilpailuaika päättyy 30. syyskuuta 2020. 


Rata - 20 kertojaa
(Kymi Libri-tapahtumassa, kesällä 2021 julkaistavan antologian kansi)

perjantai 14. elokuuta 2020

 

THIS IS A GOOD DAY

Here is a short reading, a set of poems 
in English and in Finnish (with subtitles in English). 

'This is a good day' is a one-minute-poem 
written a few years ago in an international workshop, 
which was led by American poet Ron Whitehead. 
The short Finnish set, 'ilmassa keskikesä' (midsummer in the air) is
from my second book, Tšernobylin kissat (The Cats of Chernobyl)

The video was shot a week ago... and it is part of the forthcoming 
Kymi Libri Literature Festival in Kouvola-Myllykoski 22.-25.7.2021.


maanantai 27. heinäkuuta 2020

RUUHKAKADUN AAVIKKOBLUES
(Keskisuomalainen 8.6.2020)



Keskisuomalaisen arvio jää mielestäni 
hieman 'yksivakaiseksi'. 
Tämän arvion, samoin kuin Kiiltomadon (2.10.2016) yhteydessä 
ei ole mitään mainintaa vahvasta, eteenpäin vievästä rytmistä, joka lienee 
yksi runojeni keskeisin piirre. 
Onko se niiden vahvuus, jää lukijan päätettäväksi. 
Joka tapauksessa rytmi antaa kehykset proosamaiselle runolle, jota teen. 
Vaikka minut tiedetään myös lavarunouden tekijänä
tottakai olen miettinyt tarkkaan 
myös painettua runoa, valmiin kirjan sivuja ja taittoa. 

Tulen maasta jossa odotetaan uutta kevättä -teoksen tekninen keino on 
yhtenäinen rytmi, jonka siellä täällä rikkovat 
puheenomaiset säkeet sekä osastojen välilehdet. 
Kuten aiemminkin, käytän edelleen arkista kuvastoa, sanastoa ja ilmauksia.
Arviossa mainittu blues-henkisyys on leimallinen osa 
tämän kolmannen runokokoelmani maisemaa. 
Kaiken taustalla, takana pitäisi näkyä ja kuulua 
jokin yksittäisiä sanoja, säkeitä suurempi 
tarina... eli että paikoin ehkä näennäisen yksinkertaisen pinnan alla 
kuplii jotain, mikä odottaa pinnalle pääsyä.

* * *

maailmankuvani muuttui 
ensimmäisen kerran
vuosia sitten, mustikkamaan rannassa

tultiin isän kanssa korkeasaaresta

väsyneiden tiikereiden 
vangittujen flamingojen jälkeen
kolme joutsenta, vapaudessa

kamppailu, jolla oli yksi päämäärä
ja tavoite: voitto

nähdään, miten luonto
hoitaa itsensä, kun kukaan ei häiritse

siitä lähtien kiiltokuva
valkea lintu
ei ole ollut sama, täysin puhdas

AP Kivinen 2020

* * *

Tässä vielä YouTube-linkki videoon, jossa esittelen lyhyesti kokoelmaani. 


torstai 9. heinäkuuta 2020


RUNOKÄVELY 6.7.2020

Maanantaina, runon ja suven päivänä 6.7. 
toteutettiin täällä Jyväskylässä, Harjun ja Seminaarinmäen maisemissa 
runokävely... ja tällä kerralla kaikki meni nappiin! 
Jopa viime aikojen epävakainen sää muuttui suotuisaksi - eli ei satanut, 
jopa aurinko paistoi, kun lähdettiin liikkeelle. 
Minun lisäksi omia runojaan esittivät Vesa Lahti, Mari Laaksonen ja Suvi Valli. 
Yliopiston päärakennuksen takana laskeskelin, että jopa 75 kuulijaa oli paikalla. 
Keskisuomalainen teki lehtijutun, josta kuva alla. 
Kiitos kaikille, jotka olitte mukana tekemässä tästä tapahtumasta erittäin muistoisan. 
Ja kiitos myös Keski-Suomen Kirjailijat! 


"AP Kivinen (myös lavarunouden Suomen mestari) 
johdatti runoissaan kävelijät lapsuuden leikkien ja väittelyiden maailmaan, 
samalla kun leikkivien lasten äänet kiljahtelivat 
toiselta puolen perhepuistoa. 
Kivisen runoja kuultiin myös miehen uusimmasta 
Tulen maasta jossa odotetaan uutta kevättä -teoksesta."

sunnuntai 5. heinäkuuta 2020

SÄKEIDEN JÄLJILLÄ - runokävely 
Jyväskylän harjun ja Seminaarinmäen maisemissa 
Runon ja suven päivänä ma 6.7. klo 18.
Lähtö harjun kiviportaiden puolivälin tasanteelta.  
Runojaan esittävät: Suvi Valli, Vesa Lahti, AP Kivinen ja Mari Laaksonen. 
Tervetuloa!


torstai 4. kesäkuuta 2020


RUNOAAMIAINEN

Valikoima runoja, jotka oli tarkoitus esittää virtuaalisella runoaamiaisella.
Tekniikka / yhteys pätki kuitenkin sen verran, että esitys
ei toteutunut suunnitelman mukaan.
Eli tässä tallenteena ehjä, kokonainen setti. Videolla on tekstejä
kaikista kolmesta runokokoelmastani:
'Tulen maasta jossa odotetaan uutta kevättä (2020),
Tšernobylin kissat (2016) sekä Valloittaja (2013)


torstai 14. toukokuuta 2020

TULEN MAASTA JOSSA ODOTETAAN UUTTA KEVÄTTÄ

Kolmas runokokoelmani on juuri julkaistu 
ja tilattavissa edullisesti esim. Reuna Kustantamon 
verkkokaupasta: www.reunalla.fi

Ja eiköhän kirjan saa käsiinsä tilaamalla mistä tahansa 
kirjakaupasta tai verkkokaupasta.   

Jos olet aktiivinen kirjaston käyttäjä, kokoelma sitä kautta lukuun.
Ja ellei teos ole tulossa paikallisen kirjaston valikoimaan, 
niin hankintaehdotus etenemään!

Linkissä kokoelman lyhyt esittely sekä lukunäytteitä.


lauantai 25. huhtikuuta 2020

TULEN MAASTA JOSSA ODOTETAAN UUTTA KEVÄTTÄ

Mun kolmatta runokokoelmaa 
'Tulen maasta jossa odotetaan uutta kevättä' 
voi tilata nyt ennakkoon Reuna Kustantamon verkkokaupasta; 
hetken aikaa jopa huomattavan edulliseen hintaan. 

Kirja ilmestyy aiemmin kuin alun perin oli tarkoitus, 
joten teos tipahtaa kotiosoitteeseen 
jo kevään aikana.
Anna runon rytmin ja poljennon 
temmata mukaan kadulle, ruuhkavaunuun, pikkuparlamenttiin, 
turvapaikkaan ja ylämaille.


Ja mikäli olet ennen kaikkea kirjaston käyttäjä,
varmista, että teos on tulossa
kuntasi kirjastoon!
Ellei... hankintaehdotus vetämään!
Runo vieköön!

*

'monta saman lajin edustajaa
ohjeiden mukaan kulkuneuvoon, jonka etenemiseen
ei voi vaikuttaa, hypätä kesken pois

onko tämä matka vain lääke, joka peittää
tai näyttää oireet
että juuret ovat maassa

ja kun on aika laskeutua, ajattelen sinua, sinua
sen olen yrittänyt sanoa'

© AP Kivinen 2020

tiistai 25. helmikuuta 2020

Biisintekoa pitkästä aikaa. 

Osallistuin Jukka Takalon työpajaan helmikuun alussa Jyväskylässä.
Pajassa ja välittömästi sen jälkeen syntyi tämä 'Matti oli meikäläisiä'.
Laulu tuli maailmaan pakottomasti, omalla painollaan.
Se kertoo eräästä ystävyydestä - mutta on ennenkaikkea puheenvuoro
pienen ihmisen puolesta, puolella.

Tallensin biisin kirjaston soittohuoneella siinä muodossa kuin esitin sen
Laulu ottaa kantaa -iltaklubilla Jyväskylän Popparissa 7.2.2020.


sunnuntai 12. tammikuuta 2020

Näin vuoden alkuun linkki Jyväskyläläisen Teatterikoneen runovideoon, 
joka on tehty Sarka '01 -tekstini pohjalta. 
Video on osa Kertomus Kankaalta -projektia vuodelta 2016.

Videoon pääsee klikkaamalla tästä:
>>> Sarka '01 - runovideo


SARKA '01

Olen vuokralla
kaupungilta pieni palsta
pinta-ala kasvaa
iän myötä
joka kevät enemmän työtä
tässä huoneessa
ei näy seiniä ja katto on tuolla jossain
lattia odottaa avaajaa, tämän kesän mandala.
Vieressä kaveri käyttää saksia
leikkaa pistokkaita.
Toinen kuvaa meidän puuhastelua
neulanreiän läpi.
Tartun lapioon ja käännän
tällä kynällä, tottumaton
käsi väsyy, kun väännän
mullan ja maan, metallin välistä vuoropuhelua
paperilla
istutan siemenen
kiinnitän maahan ja kastelen:
mitä kerrottavaa tästä jää
isälle - entä pojalle.
Vielä en tiedä, kasvaako syötävä osa
maan alle - vai päälle.

AP Kivinen, 2013