KIRJAILIJAESITTELY

Keski-Suomen Kirjailijat ry:n kotisivuilla, jäsenten esittelyvuorossa 

tuttu kaveri, tässä suora linkki esittelyyn:

>>> AP Kivinen (K-S Kirjailijat, esittely)

Kuva: Anne Kalliola / Jyväskylän kirjamessut 2025

Ja lyhentämätön esittelyni myös tässä:

Olen länsirannikolla, merituulissa kasvanut 

Kokkolan juniori. Opiskelupaikka toi minut Jyväskylään 1991, 

ja olen vahvasti kotiutunut myös tänne järvien keskelle. 

Koulukseltani olen puhe- ja ilmaisukasvatukseen/draamaan erikoistunut 

luokanopettaja. Vahvan jäljen jättivät myös englannin kielen ja kirjallisuuden 

opinnot Kentin yliopistossa, Canterburyssä 1992-93. 

Opetustyössä olin täysipäiväisesti noin 12 vuoden ajan; 

nykyisin ohjaan lähinnä kirjoittamisen työpajoja kaikenikäisille kirjoittajille. 

Tätä esittelyä kirjoittaessa olen julkaissut mm. neliosaisen 

Ahtola-runosarjan sekä Sudenkorennon siivellä -runoteoksen 

kaikenikäisille runojen ystäville.

Näin etäisyyden päästä on helppo todeta, että sanat heräsivät 

eloon, alkoivat soida musiikin kautta. Puhutaan 70-luvusta 

ja lapsuuden kodista, jossa radio oli aina auki. 

Korviin kantautui jatkuvasti tuon ajan jytää ja iskelmää; 

iskeviä kertosäkeitä hoilattiin porukalla 

myös pihaleikeissä. Jee, jee -henki ja pidä huolta -tyyliset 

hokemat jättivät jälkensä. Strawberry Fields Forever. 

Teinivuosina meno vain yltyi; post-punkin ja uuden aallon 

persoonalliset biisintekijät näyttivät, miten kiteyttää iskevästi 

jotain inhimillistä, olennaista. Miten luonnollista, että ensimmäiset 

todelliset omat kirjoitukseni olivat biisintekstejä englanniksi. 

Tulppa aukesi, ja koko sen genren “perimä” kiteytyi 

Valley Below -kokoonpanossa. Tekstille oli välitön tilaus, 

kun muusikkofrendi sävelsi sitä mukaan kun kirjoitin.

you know, I used to be a driver
long and straight was the road - to the bottom line
what a way to drive, I was divine
well you know, I used to be a driver - now I’m the vehicle

(Valley Below: Demolition Derby, 2010)


Myös kirjoitettu runous lyöttäytyi vaivihkaa, väistämättä mukaan. 

Kiitos kirjastolle! Yhtäkkiä vetävän runokokoelman 

lukeminen vastasi lempibändin albumin kuuntelua. 

Samaan aikaan, vuosituhannen alussa, runoklubikulttuuri 

alkoi rantautua toden teolla meillekin. Halpaa kaljaa ja runoja -hengessä 

lava oli vapaa, mikki auki. Ainoa kriteeri oli, että teksti/setti 

oli omaa tuotantoa. Tässä vaiheessa kuvioihin tuli myös Poetry Slam. 

Lyhyen, kolmen minuutin setin iskevyydessä ollaan lähellä runouden 

pop/rock-musiikkia. Ja siitä maaperästä alkoi kasvaa oma runoilmaisuni. 

Toisin sanoen, katutason havaintoja, sanojen rytmiikkaa ja soundia, 

ripaus beat-henkeä. Syntyi näköisiäni, proosamaisia runoja, 

joissa on usein mukana lapsuuden ja nuoruuden kuvastoa.

maa 

on martaana 

vielä kolmantena 

adventtina

tehdään matkaa

keskellä kuun maisemaa

tule!
puolitetaan pimeä
jaetaan musta ja lumeton
joulun odotus
tetris
tämä on hyvää
ajanvietettä
yksinäisyyttä, vastakohtia
kuumetta, kylmiä
luonnonlakeja
vastaan
tehdään myyräntyötä
tule!
ollaan tähdenlento
kuu ja apollo

(Tšernobylin kissat, 2016)


Vuosia kirjoittamista ja avoimia mikkejä, keikkoja… 

runoklubeja, festareita. Jyväskylä, Helsinki, Tallinna, Tartto, Pariisi, 

Leeuwarden, Lissabon. Matkan varrella sanottava kiteytyy. 

Lopputulos on nähtävissä, luettavissa neliosaisen 

Ahtola-runosarjani teoksissa. Sarjan päätösosa, Aurinkotanssi 

ilmestyi juuri syksyllä 2025. Siinä runon urbaani kertoja 

hakeutuu juurille, alkukantaisiin maisemiin.

kosketan kädenjälkiä
kallion uurteisella otsalla

kauan sitten täällä käyneen sukulaisen
samankokoiset kädet

elämänviivat vastakkain

koskettavat, kuiskaavat

sisälläni on ontelo

mitä kohti kurkotan
mitä valottoman taskuun istutan

olen peloton olento


(Aurinkotanssi, 2025)

Runoretki jatkuu. Toivottavasti myös sudenkorennon 

lento ja leikki pysyy matkassa mukana.


Tämä liljakukko ei kursaile
se vinkuu ja kitisee
ja sukeltaa sitten
sittiäisten keskelle:
Tässä teille tulista ruohonjuurikamaa!


(Sudenkorennon siivellä, 2024)

Tšernobylin kissat

Tšernobylin kissat jatkaa omaa elämäänsä 

maailmalla....esim. Instagramin tuoreessa arviossa 

elisa_lukee kirjoittaa teoksesta seuraavaa:

AP Kivinen: Tšernobylin kissat (Reuna 2016)

Tämän kokoelman puhuja ei aluksi ainakaan tiedosta kaipaavansa 

mitään tunnehömppää. Hän ei malttaisi vielä asettua.

”mutta miten minua koskettaa / 

kirurgin, kitaristin, puusepän sormet / pitää saada uusi kokemus”

Mutta niinhän siinä sitten käy, että puhujan ihon alle 

hiippailee kissa, vaikka tämän rinnalle asettumista 

vastaan yrittääkin ensin taistella. 

Eläin ihmisessä ottaa vallan 

ja se kuuluu runoissa monella tasolla. 

Parisuhde vertautuu välillä kärpäsiin, jotka löytävät toisensa 

ikkunalasien välissä ja jonkun ajan päästä 

toisiinsa ilmassa takertuviin suruvaippoihin. 

Puhuja huomaakin tarvitsevansa toista 

ja sitten lopulta rakastavansa.

Runoissa on paljon viittauksia mm. biiseihin 

ja osaan löytyy selityksiä lopusta. 

Kieli ei ole yksiselitteistä. 

Tätä lukiessa on hyvä sietää sitä, että kaikki säkeet eivät avaudu 

ainakaan ensimmäisellä lukukerralla. 

Ei tämä silti mitään vaikeaselkoista runoutta ole. 

Selvää on, että rakkaus ei ole aina niin selvää.

”Kun sinä seisot siinä, tuulessa / huutomerkki / huojuvilla telineillä // 

mietit, pitikö tämä keskeneräinen / talo purkaa vai rakentaa”

Tämäkin parisuhde alkaa jäähtymään, hiljalleen, 

mutta eihän se mikään huono asia ole. 

Se on väistämätöntä ja sen kanssa on opittava elämään 

– jokaisen omalla tavallaan.

*

Ja kuten kuvasta näkee, "kissat" ovat saaneet rinnalleen 

ainakin nimensä puolesta sisarteoksen,

"Tšernobylin koirat" (WSOY 2022). 

Jos mun runokokoelmassa Tšernobyl on symbolinen taustakuva -- 

tämä Johanna Aulenin sarjakuvateos sisältää 

paljon faktaa kevään 1986 tapahtumista.

AP Kivinen: Tšernobylin kissat (Reuna 2016)

ja Johanna Aulen: Tšernobylin koirat (WSOY 2022)

KUU JA APOLLO

Linkkinä luenta runosikermästä, 

joka sijoittuu kaamoksen keskelle, adventin aikaan.

maa 

on martaana

vielä kolmantena 

adventtina

tehdään matkaa

keskellä kuun maisemaa

tule

puolitetaan pimeä

jaetaan musta ja lumeton

joulun odotus

tetris

tämä on hyvää

ajanvietettä

yksinäisyyttä, vastakohtia

kuumetta, kylmiä

luonnonlakeja 

vastaan

tehdään myyräntyötä

tule

ollaan tähdenlento

kuu ja apollo 

AP Kivinen (2016)

Eino Leinon, runon ja suven päivä.

Koska runokeikkaa ei juuri nyt ole, laitettakoon tänne 

kertauksena muutama ajankohtaan sopiva teksti; 

runot ovat osa Vaihtolämpöiset -sikermää. 

Linkkinä tässä myös sanomalehti Keskisuomalaisen video, 

jossa lyhyt haastattelu - ja näiden runojen luenta.

>>> Haastattelu + luenta, kesä 2015

VAIHTOLÄMPÖISET
(kaksi runoa)

*

6.7. siirretään sohva ja tarjoilut
parvekkeen puolelle
lohikäärmepuu ja palmut

miksi pitäisi nähdä napoli tai ilomantsi

meillä on niskan ja kaulan silkki ja sametti
parransängen hiekkapaperi

miksi pitäisi nähdä aulanko tai san francisco

meillä on tornitalon seitsemäs kerros
syrjälän harlem ja takapihan puisto, oma aurinko

tässä sulle lämmin iho, hellepäivän runo

katso, lippu on nostettu salkoon


*

päät
korvatusten
lantion
linnunluut
jokainen kuoppa
ja kumpu
sulautuu
olemme yksi
voimaeläin
vastasyntynyt
kaksipäinen
kaikki romantiikka
odotuksessa
hetken valmista
ennen purkamista
palapeli
kaikki palat
paikallaan
erottuvat saumat



© AP Kivinen

Friisinkielinen Ensafh-verkkolehti julkaisi sivuillaan kolme 'Kissojen yö' -osaston runoa. 

'De nacht fan de katten' + originaalit luettavissa alla olevasta linkistä. 

Tekstien ohella voi myös kuunnella luennan, joka äänitettiin 

viime keskiviikkona Leeuwardenin kirjastossa. 

Tämä projekti on saanut alkunsa tavallaan jo syksyllä 2016 Lissabonin runofestivaalien jälkeen. Käännökset on tehnyt Elmar Kuiper ja Geart Tigchelaar 

englanninkielisten versioiden pohjalta.

>>> 'Kissojen yö' - kolme käännöstä friisinkielisessä Ensafh-verkkolehdessä

Ensafh-verkkolehden toimittaja / runoilija Cornelis van der Wal antoi mukavaa palautetta
Kissojen yö -osaston runoista. De Sterrenwind-laiva oli matkan 'tukikohta' ja majapaikka, bed and breakfast.
(kuva: Geart Tigchelaar)

Tšernobyl on ollut viime aikoina uutisissa; 1986 ydinturman suojavyöhykkeellä toimii piakkoin ensimmäinen aurinkovoimala. Noin kahden jalkapallokentän kokoiselle alueelle pystytetään 3800 aurinkopaneelia. 

Uutisten mukaan Ukraina pyrkii eroon energiariippuvuudestaan Venäjästä - ja tulevaisuudessa alueella voidaan tuottaa noin puolet Tšernobylin ydinvoimalan aikanaan tuottamasta energiasta.  

Tšernobylin kissat -kirjani oli tasan vuosi sitten Tiiliskivi-ehdokkaana. Runokokoelmassa rakkaussuhteen taustalta pulpahtaa pintaan ydinvoimaan vs. uusiutuviin luonnonvaroihin liittyvää sanastoa ja tematiikkaa. 

Linkkinä tässä vielä luenta kirjan avausosastosta 'yhtenä iltana'.

'Tšernobylin kissat' on valittu viiden finalistin joukkoon, ehdolle Tiiliskivi-palkinnon saajaksi. Tällainen maininta, tässä vaiheessa, tuntuu todella hyvältä!

'Runoelma ei rajaudu pohtijaksi. Pikemmin se toimii kehyksettömän biisin tapaan. Vaistot heräävät.' (Teppo Kulmala, Keskisuomalainen, 12.3.2016) Juuri tuolla ajatuksella kirjaa duunasin.

Voittaja julkistetaan la 18.2. Tiiliskivi-klubilla Ravintola Kaijakassa Tampereella.

>>> Tiiliskivi 2016-ehdokkaat

Adventin aikaan sijoittuva runosikermä sinä ja minä -aiheisia tekstejä.
Runot Tšernobylin kissat -kirjasta (Reuna, 2016).