.jpg) |
| Kuva: Anne Kalliola / Jyväskylän kirjamessut 2025 |
Ja lyhentämätön esittelyni myös tässä:
Olen länsirannikolla, merituulissa kasvanut
Kokkolan juniori. Opiskelupaikka toi minut Jyväskylään 1991,
ja olen vahvasti kotiutunut myös tänne järvien keskelle.
Koulukseltani olen puhe- ja ilmaisukasvatukseen/draamaan erikoistunut
luokanopettaja. Vahvan jäljen jättivät myös englannin kielen ja kirjallisuuden
opinnot Kentin yliopistossa, Canterburyssä 1992-93.
Opetustyössä olin täysipäiväisesti noin 12 vuoden ajan;
nykyisin ohjaan lähinnä kirjoittamisen työpajoja kaikenikäisille kirjoittajille.
Tätä esittelyä kirjoittaessa olen julkaissut mm. neliosaisen
Ahtola-runosarjan sekä Sudenkorennon siivellä -runoteoksen
kaikenikäisille runojen ystäville.
Näin etäisyyden päästä on helppo todeta, että sanat heräsivät
eloon, alkoivat soida musiikin kautta. Puhutaan 70-luvusta
ja lapsuuden kodista, jossa radio oli aina auki.
Korviin kantautui jatkuvasti tuon ajan jytää ja iskelmää;
iskeviä kertosäkeitä hoilattiin porukalla
myös pihaleikeissä. Jee, jee -henki ja pidä huolta -tyyliset
hokemat jättivät jälkensä. Strawberry Fields Forever.
Teinivuosina meno vain yltyi; post-punkin ja uuden aallon
persoonalliset biisintekijät näyttivät, miten kiteyttää iskevästi
jotain inhimillistä, olennaista. Miten luonnollista, että ensimmäiset
todelliset omat kirjoitukseni olivat biisintekstejä englanniksi.
Tulppa aukesi, ja koko sen genren “perimä” kiteytyi
Valley Below -kokoonpanossa. Tekstille oli välitön tilaus,
kun muusikkofrendi sävelsi sitä mukaan kun kirjoitin.
you know, I used to be a driver
long and straight was the road - to the bottom line
what a way to drive, I was divine
well you know, I used to be a driver - now I’m the vehicle
(Valley Below: Demolition Derby, 2010)
Myös kirjoitettu runous lyöttäytyi vaivihkaa, väistämättä mukaan.
Kiitos kirjastolle! Yhtäkkiä vetävän runokokoelman
lukeminen vastasi lempibändin albumin kuuntelua.
Samaan aikaan, vuosituhannen alussa, runoklubikulttuuri
alkoi rantautua toden teolla meillekin. Halpaa kaljaa ja runoja -hengessä
lava oli vapaa, mikki auki. Ainoa kriteeri oli, että teksti/setti
oli omaa tuotantoa. Tässä vaiheessa kuvioihin tuli myös Poetry Slam.
Lyhyen, kolmen minuutin setin iskevyydessä ollaan lähellä runouden
pop/rock-musiikkia. Ja siitä maaperästä alkoi kasvaa oma runoilmaisuni.
Toisin sanoen, katutason havaintoja, sanojen rytmiikkaa ja soundia,
ripaus beat-henkeä. Syntyi näköisiäni, proosamaisia runoja,
joissa on usein mukana lapsuuden ja nuoruuden kuvastoa.
maa
on martaana
vielä kolmantena
adventtina
tehdään matkaa
keskellä kuun maisemaa
tule!
puolitetaan pimeä
jaetaan musta ja lumeton
joulun odotus
tetris
tämä on hyvää
ajanvietettä
yksinäisyyttä, vastakohtia
kuumetta, kylmiä
luonnonlakeja
vastaan
tehdään myyräntyötä
tule!
ollaan tähdenlento
kuu ja apollo
(Tšernobylin kissat, 2016)
Vuosia kirjoittamista ja avoimia mikkejä, keikkoja…
runoklubeja, festareita. Jyväskylä, Helsinki, Tallinna, Tartto, Pariisi,
Leeuwarden, Lissabon. Matkan varrella sanottava kiteytyy.
Lopputulos on nähtävissä, luettavissa neliosaisen
Ahtola-runosarjani teoksissa. Sarjan päätösosa, Aurinkotanssi
ilmestyi juuri syksyllä 2025. Siinä runon urbaani kertoja
hakeutuu juurille, alkukantaisiin maisemiin.
kosketan kädenjälkiä
kallion uurteisella otsalla
kauan sitten täällä käyneen sukulaisen
samankokoiset kädet
elämänviivat vastakkain
koskettavat, kuiskaavat
sisälläni on ontelo
mitä kohti kurkotan
mitä valottoman taskuun istutan
olen peloton olento
(Aurinkotanssi, 2025)
Runoretki jatkuu. Toivottavasti myös sudenkorennon
lento ja leikki pysyy matkassa mukana.
Tämä liljakukko ei kursaile
se vinkuu ja kitisee
ja sukeltaa sitten
sittiäisten keskelle:
Tässä teille tulista ruohonjuurikamaa!
(Sudenkorennon siivellä, 2024)
.jpg)
