KYMI LIBRI 2021

Kouvolan Myllykoskella, Reuna Kustantamon päämajassa, 

Wanhalla Rautakaupalla ja sen vieressä olevassa Kirjahallissa 

järjestettiin 22.-25.7. toinen Kymi Libri -kirjallisuustapahtuma. 

Olin messuilla, mestoilla, tapahtumien keskellä torstaista sunnuntaihin. 

Librissä oli monipuolinen, laaja kattaus ohjelmaa. Seuraavassa 

vain muutama merkintä omista edesottamuksistani Kymi Librissä.

Kirjahallista on tullut jopa nähtävyys. 

RUNOiltapäivä (torstai 22.7. klo 15-18)

Torstai-iltapäivä meni runojen parissa Wanhan Rautakaupan galleriassa. 

Haastattelin Jere Pätäriä hänen esikoisrunokirjansa 

"Alussa oli pimeys" (Reuna 2020) tiimoilta. 

Jeren lisäksi Galleriassa runoteoksiaan esittelivät lavarunon 

tuplamestari Juho Kuusi (Piukkaan paikkaan lupa lyyä, Enostone 2020) 

ja Ville Vanhala (Pikku-Politska pesee jalkansa suihkulähtessä, Aviador 2021). 

Kirjaesittelyjen jälkeen juonsin gallerian Runoklubia. 

"Lämmittelin lavan" aluksi - eli esitin runoja uusimmasta kokoelmastani 

"Tulen maasta jossa odotetaan uutta kevättä" (Reuna 2020). 

Sen jälkeen lava oli vapaa ja mikki auki omille teksteille. 

Lopulta kaikkiaan kahdeksan kirjoittajaa kävi esittämässä runojaan. 

Mainittakoon vielä, että tekstiili- ja kuvataiteilija Mari Heinon 

Maamo-näyttelyn värikkäät maalaukset ja raanut 

täydensivät visuaalisesti Gallerian runollista iltapäivää.  

RUNOJA DEKKARIyleisölle (perjantai 23.7. klo 13.30-14.30)

Perjantaina Wanhan Rautakaupan galleriassa oli dekkaripaja, 

jossa kirjailijat Johanna Hasu ja Kari Hanhisuanto työstivät 

Kymi Libriin sijoittuvan rikosnovellin 

juontaja Elo Lammin synopsiksen 

ja yleisön antamien yksityiskohtien pohjalta. 

Tähän kirjailijoilla oli aikaa kokonaiset puoli tuntia. 

Kun Johanna ja Kari vetäytyivät viereiseen tilaan 

muokkaamaan tekstiä, minä heitin yleisölle puolen tunnin runosetin; 

tällä kertaa pienen läpileikkauksen kolmesta runokokoelmastani. 

Lisäksi esitin muutaman Johanna Hasun runon. 

Rikostarinoiden ystävät eivät säikähtäneet 

yllätyksenä tullutta runoesitystä. Ja keskusteluakin käytiin 

runoudesta - ja runoklubikulttuurista. 

Ja Johanna ja Kari saivat novellinsa valmiiksi ajallaan. 

Sivukommenttina mainittakoon, että tuoreen dekkaritarinan 

syylliseksi osoittautui lopulta syyntakeeton kirjakauppakissa Nappi.

Katukulttuurista, skeittauksesta ja graffiteista kiinnostuneena

seurasin mielenkiinnolla Pete "Hende" Niemisen keskustelua

dekkarikirjailija Harri V. Hietikon kanssa... kiinnostavaa

pätkää katukulttuurista ja sen tekijöistä valon ja varjon

rajamailla, oman ilmaisun ja luovuuden vimmaisia etsijöitä.

Henden kirja, "Hendenvaarallinen elämä" (Reuna 2021)

lähtee jossain vaiheessa varmasti kirjastosta mukaan.

Kouvolan Sanomien toimittaja Heli Soini haastatteli minua 

vielä runomeiningeistä... ja muutama lause päätyi perjantain lehteenkin. 

RATA-ANTOLOGIAn julkistus (lauantai klo 11-13)

Rata-antologiaan valituista 20 kirjoittajasta 12 oli tullut paikan päälle  

Mylsään teoksen julkistukseen. Me antologian toimittajat, 

siis Toini Lehto ja minä, luettiin perustelut kaikista kirjaan valituista 

teksteistä. Tilaisuudessa esitettiin myös kaksi tekstien pohjalta 

syntynyttä laulua. Samoin kuusi kuvataiteilijaa oli valinnut tekstin,

jonka pohjalta oli tehnyt kuvan. Myös nämä teokset julkistettiin.   

Sanottakoon vielä, että Rata-projektiin lähetetyn 275 tekstin joukosta 

oli suhteellisen helppo poimia 30-35 jatkoon. Sen jälkeen 

karsinta, 20 tekstin valinta antologiaan oli haastavampaa.

Lopputulos on kyllä mielestäni tyylikäs; Henna Virenin valokuvat

tuovat antologiaan ilmavuutta ja tekstien ympärille tilaa.

 

Monet messujen musiikkiesityksistä jäivät tällä kertaa vähemmälle huomiolle. 

Oman kitarankin jätin matkasta pois, joten katusoittoakaan en harrastanut.

Mieleen jäi kuitenkin Aleksanteri Hakaniemen akustinen veto 

äitinsä Katariina Hakaniemen kirjan julkistustilaisuudessa galleriassa

(Jukka Behm & Katariina Hakaniemi: Piti vielä sanoa, Docendo 2021).