SARKA '01

Olen vuokralla

kaupungilta pieni palsta

pinta-ala kasvaa

iän myötä

joka kevät enemmän työtä

tässä huoneessa

ei näy seiniä & katto on tuolla jossain

lattia odottaa avaajaa, tämän kesän mandala.

Vieressä kaveri käyttää saksia

leikkaa pistokkaita.

Toinen kuvaa meidän puuhastelua

neulanreiän läpi.

Tartun lapioon & käännän

tällä kynällä, tottumaton

käsi väsyy, kun väännän

mullan & maan, metallin välistä vuoropuhelua

paperilla

istutan siemenen

kiinnitän maahan & kastelen:

mitä kerrottavaa tästä jää

isälle - entä pojalle.

Vielä en tiedä, kasvaako syötävä osa

maan alle - vai päälle.

© AP KIVINEN

           

M L K

        mulla on unelma: kukaan ei tee tahallaan

    aikuinenkaan

joku kurkistaa piilopaikasta, puun takaa

puolen hehtaarin metsän reunalta

tarkistaa, että tutut kasvot ovat paikalla, pihalla

muutaman isän & odottavan äidin

               itkumuurilla         

       

        © AP KIVINEN

  

TORIKATU ’13

Asema-aukiolla isien autot

lipuvat leuhkasti

korttelin ympäri kohti auringonlaskua

siinä menee tämän kylän marilyn & marlon

jonon ohi rossoon

parkkipaikan markkinoilla

potkitaan puskurit & peltihelmat

nuorta miestä rassaa naapurin duudsonin

viritetty manta & matalalta murisevat

ugrilaiset urut

uuden maalipinnan alta näkyy

vanhan vuosimallin mukana peritty, kotiläksy:

aamunkoitteessa maksut & saamiset

pyöristetään aina yläkanttiin.

© AP KIVINEN

KALASTAJAKUNINGAS

Kello soi. Seuraava huone.

Samanlainen alttari & tyhjä taulu.

Labrassa laitteet pöydälle:

kaikki meidän välillä on kemiaa.

Kaksi napaa, plus & miinus. Sormenpäiden pipetit.

Tippa sinne & tänne. Sitten mennään taas.

Ollaan koirakokeessa. Kielikylpy, kuolaa.

Kello soi. Mehumaija pitää ihan omaa linjaa.

Sillä on tyyliä, hamepäiviä.

Nilkka ojennettuna sanaleikkiä.

Kuvittelen painon pehmeillä huulilla. Klassikko.

So what! Seuraava huone.

Rissanen tietää, minkä ikkunan takana

on dominan valtakunta.

Kuulen korkojen kopinan käytävällä, ei saa juosta. 

Vapaus, veljeys & kalavelat periytyvät.

Onko sulla peruukki vai permanentti?

Vai saitko syntymälahjaksi!

Taskumatti kesyttää luupäät loppukevennyksellä.

Kello soi. Oppitunti ohi. Olen matkalla kotiin.

Kädessä kuiva katkarapu.

© AP KIVINEN