HEHKUMA

Kuva: AP Kivinen

Jyväsjärven ranta aamuyöllä, auringon noustessa... 

kuvassa laakeriseppeleitä ja tohtorinhattuja.

Vajaa vuosi sitten, kesäkuussa 

sain Jyväskylän yliopistolta jännittävän työtarjouksen; 

runon kirjoittaminen 

ja esittäminen promootion iltajuhlassa... 

jos kirjoittaminen on jotain opettanut, niin kärsivällisyyttä... 

lähdin siis tutkimaan, millaisia ajatuksia 

näin spesiaali konteksti tuo mieleen... 

takautumia tuli myös omasta graduajasta... 

Sartren näytelmät ja filosofia eivät välttämättä 

päätyneet tekstiin... mutta toivoin, että jotain tutkijuudesta, 

ihmettelystä saisin omalla tavallani kiteytettyä... 

ja tulihan hehkuma -runosta näköiseni... 

ja sen esitys oli siis lauantai-iltana 20.5...

 

koska omia tekemisiään kyseenlaistaa jatkuvasti, 

oli todella palkitsevaa kuulla kommentteja ja ajatuksia, joita runo herätti 

erilaisista (tutkija)taustoista tulevien kuulijoiden mielissä... 

useimmat eivät runoklubeilla ole käyneet, 

joten ns. skenen ulkopuoliset reaktiot voivat olla raikkaita, freesejä... 

ja taas kerran voi todeta, että tekee hyvää hypätä 

tutun reviirin ulkopuolelle... 

olen otettu, ja hämmentynyt tästä mahdollisuudesta... 

ja jokaisesta kommentista jonka sain; 

kerta kaikkiaan mielenkiintoinen ilta.... 

tähän loppuun hehkuma -runosta pieni tiiseri, 

välähdys, jossa on mulle ominaista pilkettä silmäkulmassa: 

"poimin kovakuoriaisen, valossa sinertävän / 

kilpi heijastaa kasvoni // 

olen täällä vieraana, varisten heimosta"