Jyväskylän Kirjamessut 2019
Jyväskylän kirjamessut olivat
tänä vuonna, ainakin näin esiintyjän ja kävijän näkökulmasta,
todella onnistunut kokonaisuus.
Tällä kertaa oli nähtävästi panostettu nimenomaan viihtyvyyteen.
Ei ollut äänten sekamelskaa tai kakofoniaa, vaan tila oli saatu rakennettua
jotenkin niin, että siellä oli viihtyisä ja jopa kodikas tunnelma - ja saattoi
rauhassa keskittyä keskustelujen kuunteluun.
Eli suunta on mun mielestä ehdottomasti oikea!
Toivottavasti saadaan myös ensi vuonna tänne Jyväskylään
vastaavantyyliset messut.
 |
| Jyväskylän kirjamessut, Kirjaharju-lava 22.11.2019. Proosarunoja lapsuuden ja nuoruuden unenomaisesta lähiömaisemasta. Oman runosettini jälkeen juonsin Nuorten open mic-tilaisuuden, jossa neljä lahjakasta kirjoittajaa esitti omaa tuotantoaan. Nostattava tunnelma! (Kuva: Olli Sarpo) |
*
Sunnuntaina haastattelin Suvi Ratista hänen Matkaystävä -esikoisromaanin tiimoilta.
Se oli luonteva puolituntinen, mun ensimmäinen näin pitkä,
'kokonainen' kirjailijahaastattelu.
Itse romaanissa käydään takautumien kautta läpi päähenkilön, tytön ja nuoren naisen
kasvuprosessi ja kehitystarina, joka on päätynyt
irtautumiseen lestadiolaisesta liikkeestä.
Tarinan jännitettä pitää yllä myös lapsuuden / nuoruuden aikaisen luokkakaverin
ja matkaystävän katoamiseen liittyvä mysteeri.
Mielenkiintoinen kirja, isoja aiheita, joiden käsittelyssä
on mukana huumoria.
 |
| Tilannekuva haastattelusta. Suvi Ratinen ja minä: keskustelua Suvin esikoisromaanista Matkaystävä. Päijänne-lava sunnuntaina 24.11.2019. (Kuva: Jasu Rinneoja) |
*
Esiintyjien taukotilasta ts. bäkkäriltä täytyy vielä mainita seuraava hetki.
Viereisessä pöydässä oli tauolla
mm. hiihtolegenda Juha Mieto sekä urheilutoimittaja Tapio Suominen.
Keskustelua käytiin siinä yllättäen urheilusta ja hiihdosta.
Sopivan tauon kohdalla rohkaisin mieleni - ja kysyin seurueelta, josko voisin esittää
yhden aihetta sivuavan proosarunon.
Kyseistä tekstiä kirjoittaessa oli mielessä monikin asia;
ainakin lapsuuden hiihtokisat, sukupolvien välinen ketju - ja kirjoittajan kutsumus.
Mutta myös legendaarinen, kollektiiviseen muistiin
jälkensä jättänyt sadasosasekunnin erotus.
Ajattelin, että nyt tai ei koskaan.
Niinpä esitin siinä sitten seuraavan runon.
*
YHTÄLÖ
Yhtälö on yksinkertainen, valmis reitti.
Hangella rinnakkain kaksi haavaa.
Käsi irtoaa olkapäältä. Voimaeläin herää, vedän
vaikka kivirekeä! Soudan sarvipäätä.
Täytän roolin, rutiinit: tasatyönnöt, vuorovedot.
Janoinen ja nälkäinen joukko numeroita
nimettömiä naamatauluja antaa vertailuajan.
Hei haloo! Nää ei oo mitkään Hopeasompahiihdot!
Tästä lähtien tyyli on vapaa: olen kaksitahtinen
viritetty, vasta tankattu. Jalka kasvaa kiinni
kaasupolkimeen, mutta naapuri jatkaa sadasosan edellä.
Lopulta kevät, kaamoksen erotus: isoisä kertoo nyt
minkämoista menoa ja meininkiä
se on, kun käyttää matkansa mittaamiseen kirjaimia.
© AP Kivinen
