Jyväskylän Kirjamessut 2019

Jyväskylän kirjamessut olivat 

tänä vuonna, ainakin näin esiintyjän ja kävijän näkökulmasta, 

todella onnistunut kokonaisuus. 

Tällä kertaa oli nähtävästi panostettu nimenomaan viihtyvyyteen.

Ei ollut äänten sekamelskaa tai kakofoniaa, vaan tila oli saatu rakennettua 

jotenkin niin, että siellä oli viihtyisä ja jopa kodikas tunnelma - ja saattoi 

rauhassa keskittyä keskustelujen kuunteluun.

Eli suunta on mun mielestä ehdottomasti oikea! 

Toivottavasti saadaan myös ensi vuonna tänne Jyväskylään 

vastaavantyyliset messut.

Jyväskylän kirjamessut, Kirjaharju-lava 22.11.2019.
Proosarunoja lapsuuden ja nuoruuden unenomaisesta lähiömaisemasta.
Oman runosettini jälkeen juonsin Nuorten open mic-tilaisuuden, jossa neljä lahjakasta
kirjoittajaa esitti omaa tuotantoaan. Nostattava tunnelma!
(Kuva: Olli Sarpo)

*

Sunnuntaina haastattelin Suvi Ratista hänen Matkaystävä -esikoisromaanin tiimoilta.

Se oli luonteva puolituntinen, mun ensimmäinen näin pitkä, 

'kokonainen' kirjailijahaastattelu.

Itse romaanissa käydään takautumien kautta läpi päähenkilön, tytön ja nuoren naisen 

kasvuprosessi ja kehitystarina, joka on päätynyt 

irtautumiseen lestadiolaisesta liikkeestä. 

Tarinan jännitettä pitää yllä myös lapsuuden / nuoruuden aikaisen luokkakaverin 

ja matkaystävän katoamiseen liittyvä mysteeri.

Mielenkiintoinen kirja, isoja aiheita, joiden käsittelyssä 

on mukana huumoria.   

Tilannekuva haastattelusta.
Suvi Ratinen ja minä: keskustelua Suvin esikoisromaanista Matkaystävä.
Päijänne-lava sunnuntaina 24.11.2019.
(Kuva: Jasu Rinneoja)  

*

Esiintyjien taukotilasta ts. bäkkäriltä täytyy vielä mainita seuraava hetki. 

Viereisessä pöydässä oli tauolla 

mm. hiihtolegenda Juha Mieto sekä urheilutoimittaja Tapio Suominen. 

Keskustelua käytiin siinä yllättäen urheilusta ja hiihdosta.

Sopivan tauon kohdalla rohkaisin mieleni - ja kysyin seurueelta, josko voisin esittää 

yhden aihetta sivuavan proosarunon. 

Kyseistä tekstiä kirjoittaessa oli mielessä monikin asia; 

ainakin lapsuuden hiihtokisat, sukupolvien välinen ketju - ja kirjoittajan kutsumus. 

Mutta myös legendaarinen, kollektiiviseen muistiin 

jälkensä jättänyt sadasosasekunnin erotus. 

Ajattelin, että nyt tai ei koskaan. 

Niinpä esitin siinä sitten seuraavan runon.

*

YHTÄLÖ

Yhtälö on yksinkertainen, valmis reitti.

Hangella rinnakkain kaksi haavaa.

Käsi irtoaa olkapäältä. Voimaeläin herää, vedän

vaikka kivirekeä! Soudan sarvipäätä.

Täytän roolin, rutiinit: tasatyönnöt, vuorovedot.

Janoinen ja nälkäinen joukko numeroita

nimettömiä naamatauluja antaa vertailuajan.

Hei haloo! Nää ei oo mitkään Hopeasompahiihdot!

Tästä lähtien tyyli on vapaa: olen kaksitahtinen

viritetty, vasta tankattu. Jalka kasvaa kiinni

kaasupolkimeen, mutta naapuri jatkaa sadasosan edellä.

Lopulta kevät, kaamoksen erotus: isoisä kertoo nyt

minkämoista menoa ja meininkiä 

se on, kun käyttää matkansa mittaamiseen kirjaimia.

                      © AP Kivinen