ELONKORJUU, UKON ALMANAKKA ’02

Pohjalainen rapisee

sanoo, jos on asiaa. ( 1.5 )

Unionin miehiä. Tähtilippu.

Mitä vielä? Sadetta. ( 9.5 )

Luonto antaa periksi, harmaa palttoo pois päältä

viimeistään äitienpäivänä, kevätpölyä.

Pojan poika, hyvä hanslankari

löytää pellon reunalta valkovuokon. ( 13.5 )

Pitää malttaa. Malttaa pitää.

Kitupäivä. ( 21.6 )

Mikäs tässä: juhlapuusti ja pannukahvi.

Pöytäliinan läpi, sormenpäässä tuntuu selvästi

Hauta-Heikin puumerkki, perintölovi. ( 22.6 )

Yrittäjän päivä. Yskittää.

Vähän korvalääkettä. ( 5.9 )

Ikkunan takana muutama hikinen hehtaari.

Ainoa kellokortti on aurinko. ( 22.9 )

Kun keltainen mollukka tipahtaa

syksyllä pellon taa

jäljelle jää väsynyt, savunsininen.  ( 10.10 )

Esso oli auki joka säällä ja vasta joulupäivänä

lyötiin vuorotteluvapaa ja vuosiloma, lakisääteiset

pekkaspäivät samaan nippuun. ( 24.10 )

Tänä vuonna maa on antelias:

kellarissa van gogh, koko suku

seinällä komeat sarvet. ( 6.12 )

Sauna on pyhä, hiljaa hyvä

selänpesijä.  ( 24.12 )

Pehtoorille Belgian päämajaan

pitää ilmoittaa: tänä yönä

teille on syntynyt vasikka. ( 25.12 )

Arttu, sinä se et turhia haukkua louskuta.

Ihmettelet vaan, että olenko tämän kylän ainoa

ympärivuotinen merkkisavu.  ( 1.1 )

  

© AP KIVINEN 2013