perjantai 6. lokakuuta 2017

ELONKORJUU, UKON ALMANAKKA ’02

Pohjalainen rapisee
sanoo, jos on asiaa. ( 1.5 )

Unionin miehiä. Tähtilippu.
Mitä vielä? Sadetta. ( 9.5 )

Luonto antaa periksi, harmaa palttoo pois päältä
viimeistään äitienpäivänä, kevätpölyä.
Pojan poika, hyvä hanslankari
löytää pellon reunalta valkovuokon. ( 13.5 )

Pitää malttaa. Malttaa pitää.
Kitupäivä. ( 21.6 )

Mikäs tässä: juhlapuusti ja pannukahvi.
Pöytäliinan läpi, sormenpäässä tuntuu selvästi
Hauta-Heikin puumerkki, perintölovi. ( 22.6 )

Yrittäjän päivä. Yskittää.
Vähän korvalääkettä. ( 5.9 )

Ikkunan takana muutama hikinen hehtaari.
Ainoa kellokortti on aurinko. ( 22.9 )

Kun keltainen mollukka tipahtaa
syksyllä pellon taa
jäljelle jää väsynyt, savunsininen.  ( 10.10 )

Esso oli auki joka säällä ja vasta joulupäivänä
lyötiin vuorotteluvapaa ja vuosiloma, lakisääteiset
pekkaspäivät samaan nippuun. ( 24.10 )

Tänä vuonna maa on antelias:
kellarissa van gogh, koko suku
seinällä komeat sarvet. ( 6.12 )

Sauna on pyhä, hiljaa hyvä
selänpesijä.  ( 24.12 )

Pehtoorille Belgian päämajaan
pitää ilmoittaa: tänä yönä
teille on syntynyt vasikka. ( 25.12 )

Arttu, sinä se et turhia haukkua louskuta.
Ihmettelet vaan, että olenko tämän kylän ainoa
ympärivuotinen merkkisavu.  ( 1.1 )
  

© AP KIVINEN 2013

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti